Kesä ja kärpäset! Vai kesä ja kilpikonnat?

Olettekos tienneet, että tänne Adirondackin luontoon kuuluu sellaisetkin? Siitäkin huolimatta, että talvi on pitkä, kylmä ja luminen? Silloin kilpikonnat uinuvat talvihorroksessa maahan kaivautuneina. Mutta näin kesän koittaessa ne kömpivät ylös piiloistaan, ja naaraspuoliset kilpparit alkavat kiivaasti etsiä paikkaa johon laskea munansa. 

Aika usein näitä mammoja näkee lyllertämässä tien yli erilaisten jorpakoiden läheisyydessä. Facebookissa ja paikallislehdessä viranomaiset ja ihan tavan luonnonystävät jakavat varoituksia, että kilppareita pitää varoa liikenteessä ja jos mahdollista, auttaa ne tien yli. Varoituksista huolimatta olen nähnyt useammin auton alle jääneen kilpikonnan kuin elävän sellaisen :(

http://www.adirondack.net/whatsnew/2017/06/turtles-nesting-season-motorists-slow-down/

Eilen olimme polkemassa Pikkuveljen kanssa kouluun, kun ruohikosta nousi tielle VALTAVA kilpikonna. Jos näkisitte minut nyt, tulisi mieleen kalajuttu kun levittelen tässä käsiäni. Mutta iso se oli, reippaasti yli puoli metriä nenästä hännänpäähän. Autoja suhahteli edestä ja takaa, joten pysähdyimme huitomaan niille. Samalla mietin kuumeisesti mitä olinkaan lukenut kilpikonnan tien yli auttamisesta. Se pitää viedä sinne mihin se on matkalla, ei sinne mistä se on tulossa. Mutta nostamiseen oli ihan erityinen ohje. Pitikö nostaa kilvestä vai eikö saanut nostaa kilvestä? Pitikö pitää kiinni sivuilta vai jostain muualta? Päätä piti ainakin varoa, kilppari puree. Tätä kaikkea miettiessäni joku tehokkaampi jo ehti nousta autosta ja napata kilpparin kainaloonsa. Se pääsi turvallisesti tien yli - mutta minä unohdin ottaa kuvan! Tämä nyt myös sitten jää kalajutuksi: teidän täytyy vain uskoa että näimme kilpparin ja se oli näääääääääääääääin iso. 

Photo credit: effecticewildlifesolutions.com