Arki alkaa kolkutella ovella: koulun alkuun on enää vähän toista viikkoa ja syyskauden harrastusryhmät aloittelevat toimintaansa täälläkin.

Jotta olo olisi mahdollisimman kotoisa, perheen harrastukset pyritään pitämään toistaiseksi vanhoina tuttuina. Äiti liittyi jäseneksi paikalliseen kuntokeskukseen, ja erehtyi jumppatermejä tuntemattomana valitsemaan ekaksi tunnikseen session, jonka osallistujen keski-ikä oli n. 93 vuotta. Valinta ei oikeastaan ollut yhtään huono: on ihan palkitsevaa edes kerran elämässään suorittaa koreogafiat teknisesti oikein, täydellisessä tempossa, ja vain katsella vierestä, kun joku muu tipahtaa jumppapallolta tai askeltaa itsensä päin seinää..

Pojat puolestaan kuskattiin jalkapallotreeneihin. Täytyy sanoa, että treenien organisoinnissa ja yleisessä tasossa Lahden Kyykkä vie Lake Placid Youth Athletic Associationia kuus nolla, mutta parempi tämäkin kokemus kuin ei futista laisinkaan... Jotain treenien tunnelmasta kertoo ehkä se, että myös Pikkuveli toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi joukkueeseen kommentein "If he can walk, he can play"...

Myös kouluun tutustuminen kuului tämän päivän ohjelmaan. Kävimme kättelemässä reksin, saimme kanslistilta nivaskan esittely- ja ohjeistusmateriaalia ja tutustuimme koulun sisätiloihin. Myös Keskiveljen tuleva opettaja sattui olemaan luokassaan ja osoittautui oikein mukavaksi ja sympaattiseksi tapaukseksi.

Tervetulopaketista selvisi kaikenlaista uutta ja jännittävää suomalaiseen kouluun nähden. Koulumatkat taitetaan niillä somilla keltaisilla koulubusseilla, jotka ovat tuttuja monista elokuvista (mm. Painajainen Elm Streetillä). Bussi pysähtyy jokaisella talolla jossa asuu koululainen. Niinpä 300 oppilaan koulussa pitää olla käytössä aika monta bussia, ja sekaannusten välttämiseksi niillä on jokaisella on nimi. Meidän talolla aamuisin klo 7.43 pysähtyvä bussi tuntee nimen "Boat", iltapäivällä pojat kotiutuvat klo 15.21 "Cow"-nimisellä bussilla.

Bussia koskeville ohjeille on tervetulopaketissa omistettu ihan oma lukunsa, mikä on tietysti mukavaa meille ulkomaaneläville jotka voisimme helposti jotenkin väärinkäyttää bussipoloista. Nyt kun olemme kuitenkin lukeneet ohjeet, osaamme mm. pysyä paikoillamme tien reunassa kun bussi ilmestyy näköpiiriin, pitää kaiteesta kiinni kun nousemme bussiin ja ottamaan ensimmäisen vapaan paikan ynnä pysymään sillä kasvot menosuuntaan käännettynä kunnes bussi on koululla. Käytämme hillittyä ääntä ja olemme mukavia toisillemme. Emme myöskään ota pyssyjä, ilmapalloja tai lääkkeitä mukaan bussiin. On se vaan onni, että tuli luettua ohjeet etukäteen!

Kouluruokailu poikkeaa myös suomalaisesta. Ensinnäkin lounastauko on koulupäivän ainoa välitunti. Opetus ei siis taida olla järin rasittavaa...? Koululla on tarjolla sekä aamiainen että lounas, mutta ei toki ilmaiseksi: ensin mainittu maksaa 1,20 USD ja jälkimmäinen 1,70 USD. Maidosta pitää maksaa erikseen 0,50 USD. Rahaa ei kuitenkaan tarvitse (eikä saakaan) kantaa koulussa mukana, vaan vanhemmat toimittavat ruokalaan lukukauden alussa shekin (niin varmaan.... tuskin olemme nähneet, saati omistaneet sellaisia) tai käteistä, jonka arvo sitten ladataan kunkin oppilaan omalle ID-kortille. Samaista korttia pitää pitää koko ajan mukanaan liikkuessaan koulun alueella.

Ruokalistaa mainostetaan tervetulopaketissa terveelliseksi ja monipuoliseksi. Monipuolista.. ehkä: erilaisia ruokalajeja on peräti seitsemän. Ja onhan se terveellistä että ylipäätään syö, eikä joudu yökkäilemään kaalikääryleille tai maksalaatikolle.. Nämä ameriikan ruuat nimittäin uppoavat suomipoikiin takuuvarmasti: aamiaislistalta löytyy siirapissa uivaa pannaria, herttaisen lämpimiä kanelipullia sekä suklaakuorrutteisia belgialaistyylisiä (??) vohveleita. Lounaalla tarjotaan hampurilaisia, hot dogeja, tacoja ja perjantaisin  pizzaa. Hyvästi siis meidän oma pizzaperjantai Taitaa nimittäin olla syytä panostaa siihen, että lasten mukaan pakattavat välipalat (iltapäivällä on välipalatauko) sekä päivälliset kotona ovat sitten hypermegaterveellisiä..

Varsinaiset avoimet ovet koululla pidetään viikon päästä torstaina. Ensin ohjelmassa on virallinen osuus, kun opettajat kokoavat oppilaansa vanhempineen tuleviin luokkahuoneisiinsa ja kertovat tarkemmin tulevan lukuvuoden sisällöstä. Tämän jälkeen koulun jalkapallokentälle pistetään pystyyn iso nyyttäripiknik ja tunnelma varmasti vapautuu oikein miellyttäväksi. Äiti googlaa jo kuumeisesti parhaita mahdollisia cookiereseptejä ettei vain jäisi tuomisineen naapurin desperate housewifea huonommaksi.. Ai niin, pitäisiköhän käväistä myös valkaisemassa hampaat?

PS. Huomasittehan, että viime viikonlopun patikoinnin loputkin kuvat  on vihdostaviimein saatu blogiin otsikon Whiteface, osa 2 alle?