Olen viime aikoina ollut aika negatiivinen Facebookin käyttäjä. Postaillut kiukkuisia tunteenpurkauksia kaikista epäkohdista täällä. Ja sitten aika usein kohta poistanut ne suuren katumuksen vallassa. Jaksan aina päivitellä sitä kuinka suomalaiset valittaa koko ajan kaikesta turhasta, ja sitten huomaan itse olevani samanlainen.

Tämä liittyy ehkä jotenkin siihen, että täältä pitää varmaan jossain vaiheessa lähteä pois. Se hetki on tulossa päivä päivältä lähemmäksi, ja tuntuu aivan karmealta ajatukselta. Kun ihailen rakkaiden vuorteni taakse laskevaa aurinkoa, tai kun sanon heipat C:lle mahtavan treenin jälkeen, tulee mieleen että eräänä päivänä teen sen viimeistä kertaa ja alan itkeä sitä jo nyt. Yritän siis kai todistella itselleni, että oikeastaan täällä on kauheaa ja monta asiaa joista en malta odottaa pääseväni eroon. 

Mikä ei kyllä ole totta. 

Mutta en halua käyvän niinkään, että eräänä päivänä muutan Suomeen ja tapaan jonkun naisen joka väittää olevansa minun pieni kummityttöni. Sitten ihmettelen että miten tässä nyt näin kävi, ja se nainen katsoo minuun syyttävästi ja tuhahtaa että tietenkin kävi jos menee ja asuu Amerikassa 20 vuotta. Sellaista unta näin kerran, ja muruni joutui herättämään minut koska itkin unissani niin kovaa.

Suurin osa Facebookin valituksenaiheistani on liittynyt kouluun, ja tuo edellinenkin blogipostaus meni vähän kuin siihen kategoriaan. Laitetaan nyt sitten vastapainoksi jotain kivaa.

Pikkuveljellä oli viime viikolla elämänsä ensimmäinen state test. Täällähän siis laitetaan kouluja paremmuusjärjestykseen testaamalla 3-luokkalaiset ja sitä vanhemmat oppilaat kerran vuodessa valtakunnallisilla kokeilla englannista, matematiikasta ja luonnontieteistä. (Meidän kylällä tässä testauksessa ei oikeastaan ole edes mitään järkeä: se ei voi millään tavalla auttaa vanhempia valitsemaan parasta mahdollista koulua lapselleen, sillä kouluvaihtoehtoja on tasan yksi :D) 

State testit ovat aika jännittävä juttu, joihin harjoitellaan koko vuosi. Mutta no worries! Täkäläiset opettajat osaavat kyllä tsempata. Tällainen kiva kirje löytyi Pikkuveljen repusta. Niin amerikkalaista, niin mukavaa :)