Tässä Keskiksen valmis pyramidi:

Tässä taas (väsyneen) Pikkiksen (suihkunraikas) pää, vierellään mallikuva:

Ja sitten ne oevallukset. Pikkuveljen opettaja odottaa vauvaa. Laskettu aika on helmikuun ensimmäinen. Opettaja on yhä töissä, ja aikoo ollakin niin pitkään kunnes pitää lähteä sairaalaan. Niin hän kuulemma teki esikoisenkin kohdalla: suoraan luokkahuoneeta synnytyssaliin. Töihin hän aikoo palata huhtikuun alussa, heti kevätlomamme jälkeen. Vauva menee kuulemma samaan hoitopaikkaan kuin esikoinenkin. Se maksaa tonnin kuussa. Per lapsi. "Miten kukaan voi edes hankkia täällä lapsia?" suustani pääsi kun hän kertoi minulle tästä kaikesta.

Ihmisellä on kuitenkin käsittämätön, luontainen halu lisääntyä, monistaa geenejään. (Niissä maissa, joissa lapsilukuun on ylipäätään luvallista ja mahdollista itse vaikuttaa) joillekin riittää yksi kopio, useimmat haluavat pari ja muutamat vielä enemmän. Tämä tuntuu pätevän niin Suomessa kuin täällä USAssakin. Hyvin harva on vapaaehtoisesti loppuelämänsä lapseton, tai toisaalta ehdoin tahdoin haluaa 11 lasta. Taitaapi olla niin, että se on ihan yksi ja sama millaisia perhepoliittisia päätöksiä tehdään: ihmiset haluavat yhden, kaksi tai muutaman lapsen. Siitäkin huolimatta, vaikkei olisi äitiyslomia, vanhempainvapaita, yhteiskunnan tukemaa päivähoitoa tai lapsilisiä. Kun tukia leikataan Suomessa, lienee pelkkää sanahelinää ja turhaa luonnonvoimien vastustamista nousta barrikadeille vastustamaan leikkauksia uhkaamalla väestökadolla. Ja päättäjät taitavat tietää tämän.

Oivallus nro kaksi. Ei ole asiaa, mitä Amerikasta ei voisi ja yleensä myös kannattaisi ostaa. Paitsi poikalasten talvivaatteet. Ne kannattaa ostaa Suomesta. Tilasin juuri Pikkuveljelle täyden setin toppavaatetta ensi talveksi. Iloisia värejä, räväköitä kuoseja, toiminnallisuutta ja säänkestävyyttä - eikä edes maksanut paljoa Jesperjuniorin -50% alessa. Täällä pojille on tarjolla mustaa, harmaata, tummansinistä ja ehkä punaista. Amerikkalaisiin, kohtuuhintaisiin toppavaatteisiin puettu lapsi saa lunta selkäänsä ja kastuu kalsareita myöten nuoskalumessa. 

Miksi näin? Kivoille, toiminnallisille toppavaatteille ei yksinkertaisesti taida olla kysyntää. Eihän pakkasella kuulu mennä ulos!

Täällä ei taaskaan ulkoiltu välitunneilla koko viime viikolla. Pakkasta oli liikaa eli enemmän kuin -10C. Rehtori, jonka jo melkein sain puolelleni ulkoilupakkoasiassa, lähti muihin maisemiin ja alakoululla on taas uusi reksi - neljäs viiden vuoden sisään. Huoh.. en taida enää jaksa aloittaa palopuheitani neljättä kertaa alusta. Tämäkin rehtori tulee lähtemään todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Lake Placid on turistirysänä järkyttävän kallis paikka asua, ja silti opetushenkilökunta saa NY:n osavaltion pohjoisosan taulukkopalkkaa ilman mitään turistirysälisiä. Tänne on äärimmäisen vaikeaa saada hyviä opettajia ja pysyviä rehtoreita - ei kauniilla maisemilla sitten kuitenkaan pelkästään hengissä pysy.

Mutta napi napi. Minä tykkään kuitenkin :)