Herätyskello soi tänä aamuna yhdentoista viikon tauon jälkeen. Isoveli lähti ekaa päivää middle schooliin, Keskiveli vanhaan tuttuun elementary schooliin mutta upouuden opettajan oppiin, uusien luokkakavereiden seuraan. Itse keskityin perinteisiin kotirouvan askareisiin: keittelin aikasen aamun ratoksi satsin kinuskia ja pyöräytin sen alle täytekakun.

Sitten lähdin reppu olalla pariksi tunniksi jumppaan. Tai niinhän kotiin jääneet Iskä ja Pikkuveli luulivat......

Kotiin palattuani oli Pikkuveljenkin aika astua koulutielle, pre-schoolin iltapäiväryhmään. Veimme hänet sinne yhdessä Iskän kanssa, ja reippaasti ylävitosta heittäen Pikkuveli jäi rakentelemaan dinosauruksia ja tekemään siinä sivussa tuttavuutta uusiin luokkakavereihin.

Minä istutin Iskän autoon ja lähdin viemään häntä kohti tuntematonta määränpäätä.

Kapusimme blogistakin tutun Pöllön päälle. Maisemat olivat kuitenkin aavistuksen muuttuneet sitten viime patikoinnin: muutamat kukkulan laen peittävistä pikkukivistä olivat jotenkin merkillisesti vaihtaneet paikkaansa.

Ja sitten niitä löytyi lisää... ja lisää...

Kunnes männynkäkkärän juurelta löytyi varsinainen aarre: pullollinen kuohuvaa ja valikoima juustokakkuja! (Kahvi kirkasti päivänsankarin ilmeen sitten lopullisesti.)

Eli hyvää syntymämäpäivää, rakas .... yleensä menen kyllä jumppaan kun niin väitän... ja kävihän se kahdesti Pöllön päälle kiipeäminenkin kai jumpasta?