12 tuntia Trumplandian asukkina on takana. Olen edelleenkin hämmästynyt siitä, miten normaalilta kaikki tuntuu. En tiedä mitä oletin tällaisen vaalituloksen jälkeen; yleistä kaaosta, mielenosoituksia ja pommikoneita taivaalla, ehkä? Mutta ei. Maailma tuntuu matkaavan vakaasti radallaan. Töissä kukaan ei puhunut presidentinvaaleista sanaakaan, eikä tuolla ulkona kulkiessaan ikimaailmassa arvaisi että vain alle vuorokausi sitten USAssa on tapahtunut "historiallinen mullistus".  Jotkut ihmiset vastaavat "hi-how-are-you" tervehdyksiini sentään hieman poikkeuksellisesti: iänikuisen goodin, finen tai greatin sijaan vastaukseksi saattaa tulla olankohtautukseen liitetty "Okay." Tai "Could be worse, I guess." Mutta kukaan ei ala taivastelemaan miten huonosti meidän nyt käy, suoltamaan katkeraa, synkkää ja pettynyttä purkausta. 

Kotoaan ei tarvitse kuitenkaan poistua mihinkään saadakseen sitä tuutin täydeltä. Facebook uutisvirtani on masentavaa ja ahdistavaa luettavaa. Facebookiin ei tee enää mieli mennä - mieluummin nautin oikeasta elämästä jossa kaikki tuntuu olevan yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Elämä jatkuu, ja otetaan siitä se ilo irti mikä lähtee. Tämä oli "one nation" eilen, voimme varmasti elää niin että tämä on "one nation" tänäänkin. Moni ystäväni ja tuttavani kokee ilmeisesti samoin: pessimistisen vihapuheen seassa uutisvirrassani on paljon "lomaviestejä" ja profiilikuvaksi on vaihdettu tällainen julistus:

Tekisi mieli tehdä sama perässä, mutta ei vielä tänään. Huomenna seinältäni löytyy varmasti mukavampaa luettavaa ;)