Amerikka on yrittäjän luvattu maa. Meidän pitäisi varmaan anopin kanssa lyödä rahoiksi patentoimalla joulukinkun pikasuolausruisku. Se olisi korvavahanpoistoruisku, jonka kylkeen on teipattu sukkapuikko. Pakkaukseen laitettaisiin myös (tosi kallis) kupillinen suolaa ja varoitus siitä, että kun suolan liottaa kuumaan veteen ja veden siirtää ruiskuun ja siitä kinkkuun, ei saa polttaa itseään eikä lähistöllä olevia henkilöitä tai kotieläimiä. Eikä sukkapuikolla saa pistää ketään muuta kuin kinkkua. Tai jos niin päättää kaikesta huolimatta tehdä, me ei olla siitä vastuussa. Jos saisimme vielä mieheni mukaan bisnekseen, hän voisi toimittaa ruiskun lisävarusteina saunoja suolatun kinkun säilytykseen. Rahan tuloa ei voisi mitenkään estää.

Aattoillan kinkkuateria oli siis oikein onnistunut. Kinkussa oli hyvin suolaisia kohtia ja vähemmän suolaisia kohtia, mutta keskiarvo oli ehdottamasti suolainen eikä suolaton. Myös muut jouluruuat (lanttu-, porkkana- ja bataattilaatikko, Iskän ja sen siskon urakoimat karjalanpiirakat, karjalanpaisti) onnistuivat vallan mainiosti, ja yllättäen kylän kaupasta löytyi myös erinomaista graavilohta. Saimme siis loihdittua varsin suomalaisen valikoiman amerikkalaiselle ruokapöydällemme.

Jännitysmomentti Pukkia jouduimme jännittämään sitten vähän pidempään. Kun näytti siltä, ettei Pukki universumin nopeimmista poroistaan huolimatta ehdi Europasta tänne aaton aikana, kävi Pikkuveli varmistamassa ennen nukkumaanmenoaan reen turvallisen laskeutumisen yöaikaan. Hangelle ripoteltiin kaurahiutaleita, jossa oli tavallista sekä punaiseksi värjättyä sokeria. Kuun valossa seos muodostaisi kuulemma poroille kirjaimellisesti loistavan kiitoradan.

Pre-schoolissa valmistettu seos epäilemättä toimi, sillä joulupäivän aamuna merkit Pukin vierailusta olivat selvät. Kaurahiutaleet olivat sotkeutuneet lumeen, takan reunalta oli kietaistu huiviin mukillinen maitoa ja pari suklaakeksiä, ja kaikki olivat olleet hirvittävän kilttejä kuusen alle ja ympärille levittäytyneestä pakettimerestä päätellen. Tässä kohtaa kiitos kaikille Pukin ahkerille apulaisille, jotka pitänevät meidät monenlaisissa peleissä, kirjoissa, legoissa, ilmaveiveissä ja frisbeekoreissa, sisäisissä (nimikkoviski) sekä ulkoisissa (villasukat, kaulaliinat jne.) lämmikkeissä varmasti koko vuoden, nokkahuilun ja Angry Birdin kauniiden sävelien säestämänä.