Kuten olen täällä ennenkin kertonut, yksi high schoolista valmistumisen edellytyksistä on se, että on tehnyt 40 tuntia vapaaehtoistyötä. Keskiveli sai homman hoidettua pois päiväjärjestyksestä jo 1,5 vuotta sitten, siitä kerroin täällä: http://fromlpwluv.vuodatus.net/lue/2014/09/meidan-pikku-sivari

Isoveli on kaiketi ajatellut tyylilleen uskollisena kerätä tuntinsa "sit joskus", valmistumista edeltävänä päivänä tai jotain. Pienellä painostuksella olen kuitenkin saanut hänet jo kuittaamaan tunnin sieltä, toisen täältä. Menneenä viikonloppuna ahkeroimme yhdessä jäähallilla, kun oma seura pusersi suurimman vuosittaisen varainkeruutapahtumansa eli Lake Placid International -jääkiekkoturnauksen. Turnaukseen osallistuu n. 50 juniorijoukkuetta, ja kun jokainen niistä pelaa torstain ja sunnuntain välisenä aikana vähintään neljä peliä, vapaaehtoisia tarvitaan melkoinen määrä. Tuomarit sentään ovat oikeita, virallisia tuomareita, mutta toimitsijatehtävät hoidetaan täysin vapaaehtoisvoimin. Ja se on kuulkaa jännää hommaa, jota ei sieltä katsomosta käsin ehkä tule ajatelleeksikaan!

Toimitsijoita tarvitaan mieluusti kaksi yhteen peliin. Yksi toimitsija täyttää lomaketta, johon merkitään kaikki oleellisimmat tapahtumat eli maalit ja jäähyt.

Kelloa käyttävän toimitsijan pääasiallinen tehtävä taas on huolehtia siitä, että tulostaululla on oikeita numeroita. Että aika juoksee ja pysähtyy silloin kuin pitääkin. Että taululla näkyy oikea määrä maaleja oikealle joukkueelle. Että sinne ilmestyy merkintä siitä jos joku istuu jäähyllä, tietenkin oikealle puolelle tulostaulua. Ja jäähyajan täytyy luonnollisesti vähetä sitä mukaa kun peliaikakin vähenee. 

Hommaa hoidetaan tällaisen panelin avulla. (On niitä maailmalla varmasti muunkinlaisia systeemejä, mutta itse olen käyttänyt vain tällaisia.)

Peliä täytyy tietenkin seurata silmä kovana. Tai ei niinkään peliä (ei, vaikka oma kullanmuru olisi jäällä), vaan erityisesti tuomareita. Sormen on oltava koko ajan valmiina painamaan stop-nappulaa ajan pysäyttämiseksi jos tuomari viheltää pilliin. Mutta VAIN silloin. Omia tulkintoja ei auta tehdä. Miten monta kertaa olenkaan nähnyt selvän paitsion tai törkeän kampituksen, mutta jos tuomari ei siihen reagoi, ei saa reagoida sormikaan.

Jännä hetki on se, kun syntyy maali. Siitä päättää tietenkin se raitapaita eivätkä sinun silmäsi tai joukkueen reaktio. Jos tuomarin kädet leviävät sivuille, toimitsijan ei kuulu tehdä mitään. Mutta jos tuomari ojentaa toisen kätensä kätensä maalia osoittavaan eleeseen, stop-nappula laulaa. Sitten maali täytyy saada merkittyä tulostaululle, sille oikealle joukkueelle. Tässä kohtaa lomakkeen täyttäjän pitää tajuta ottaa maalin syntymisaika ylös ennen kuin kello taas käynnistetään. Lomakkeen täyttäjän on oltava muutenkin valppaana ennen uutta aloitusta, sillä tuomari käy pyörähtämässä toimitsija-aitiossa vain pikaisesti ja huikkaa pleksissä olevasta reiästä yhdestä kolmeen numeroa (joissakin kaukaloissa toimitsija-aitio on katonrajassa, ja tuomarilla on sinne mikrofoniyhteys). Ensin maalintekijän numeron, sitten mahdollisen syöttäjän tai peräti kaksi. Ja tuomaria on uskottava, ei auta vaikka olisi itse nähnyt jotain ihan muuta. 

Maaliakin jännempi hetki on jäähy. Taas pitää saada tulostaulu ja lomake ajantasalle. Tulostaulu on erityisen tärkeä, sillä peliä ei voida jatkaa ennen kuin jäähykin on saatu merkittyä tulostaululle. Joukkueet odottavat, tuomari odottaa, yleisö odottaa.. ja sinä tärisevin käsin tuijotat vuoroin nappuloita, vuoroin tulostaulua.. Miten hitossa se nyt menikään. Penalty, enter.. Pelaajan numero.. enter.. penalty time kaksi nolla nolla nolla, enter... Ja katsokin, että se menee oikealle puolelle tulostaulua, joko Home tai Guest. On siinä panelissa toki "clear" nappulakin jos jotain menee pieleen, mutta sitten taululta saattaa pyyhkiytyä ihan kaikki, mukaan lukien jäljellä oleva peliaika.  

Kirjurilla ei ole paljon helpompaa. Tällä kertaa hän näkee kyllä jäähylle tulijan paidasta mikä numero se on, mutta korvat pitää siltikin olla putsattuna tuomarin pyrähdystä varten: nyt pitää kuunnella mistä syystä jäähy tuli. Auttaa aika paljon, jos termit ovat hallussa niin ettei lomakkeeseen tarvitse kirjoittaa "kova tönäisy" tai jotain muuta omaa näkemystä. Holding, boarding, hooking, tripping, roughing, slashing.. Jossain välissä jomman kumman toimitsijan pitää vielä ehtiä avaamaan rötöstelijälle jäähyaition ovi, ja myös päästää hänet sitten aikanaan siitä myös ulos. 

Melkein sietämättömän jännää on se, jos jäähyjä on käynnissä monta päällekkäin ja kummallakin joukkueella. Jäähyltä pääsijöille pitää syöksähdellä avaamaan ovia oikeaan aikaan, ja auta armias jos sitten tulee vielä maali.. Tuliko se ylivoimalla? Silloin alivoimaa kärsivän joukkueen jäähy poistetaan. Mutta kumpi jäähy, jos niitä on kaksi päällekkäin? Apua, miten poistetaan vain yksi jäähy ilman että vahingossa putsaa koko tulostaulun??

Tässäkin hommassa on viisastuttu vahingoista, olihan tämä jo meidän kuudes Lake Placid International. Todennäköisyys jäähyille, varsinkin päällekkäisille sellaisille, on suurempi jos jäällä temmeltää kaksi joukkueellista hallitsematonta testosteronia pursuilevia kolleja. Jos suinkin mahdollista, vältä siis toimitsemasta isojen poikien pelejä. Kamalimmat hockeymomit taas tulevat New Jerseystä, heidän takiaan on joskus jouduttu soittamaan poliisitkin paikalle kun mammat selvittelivät joukkueiden paremmuutta keskenään, kynsin ja hampain ja käsveskoin. Heidän katseidensa alle ei tee mieli vapaaehtoisesti hakeutua painelemaan vääriä nappuloita. 

Toimitsijoiden näpeissä on myös pelin äänentoistolaitteisto, mutta se on sivuseikka. Siis joillekin, mutta Isoveli piti toki tänä viikonloppuna huolen taukomusiikin olemassaolosta. Joskus olen ollut niin tomerana, että olen nappien painelun ja lomakkeen täytön lomassa vielä kuulutellutkin. Yleensä en siihen kuitenkaan ala. Ensinnäkin, ehdin yleensä alkaa harkita mikrofonin avaamista siinä kohtaa kun kuulutuksen aiheesta on jo puoli erää, ja seuraavaa tilastomerkintää pukkaa jo kovaa vauhtia. Toisekseen, amerikkalaisista nimistä ja varsinkaan sukunimistä ei koskaan tiedä miten ne pitäisi lausua. Eikä ole reilua jos kuuluttaa vain helpot nimet eikä niitä vaikeita. Joskus käy kuitenkin sellainen mäihä, että kohdalle osuu oman joukkueen peli. Silloin Zuus on Joose, Elmou on Elmo ja Ka-kounen on kerrankin Kähkönen.