Nyt se on sitten koettu: Bar Mitzvah -juhlat. Ja olipahan ne pirskeet, kuten vähän aavistelinkin emännän jo vuosi sitten alkaneesta työtaakasta ja stressistä päätellen.

Lähdimme kohti Montrealia juhlaa edeltävänä päivänä. Tiedossa oli illallinen ulkopaikkakuntalaisille. Aikataulu oli tiukka, sillä urheiluhulluina emme tietenkään voineet skipata päivän pelejä. Pikkuveli kävi ensin pelaamassa vähän jääkiekkoa, ja sitten pysähdyimme Keskiveljen futispeliin, johon olin lupautunut valmentajaksi kun muitakaan vapaaehtoisia ei ollut. Siinä vaiheessa olin jo pynttäytynyt pikkumustaan ja korkeisiin korkoihin, käynyt hakemassa kampauksen ja lisää ripsiä silmien ympärille. Pitäisi varmaan ottaa tavaksi.. Kun ehätimme kentälle, peliä oli ehditty pelaamaan jo pari minuuttia ja tilanne oli 2-0 vastustajalle. Niin se kuitenkin kääntyi 7-4 voitoksi kun huutelin kutrit hulmahdellen ja koroillani vaappuen ohjeita pelaajille :P

Ehdimme illallispaikkaan sen verran myöhässä (ja suomalaiseen tapaan myöhästymisestä hermostuneina), että olimme sitten kuitenkin ensimmäisten joukossa alkupalojen äärellä. Ilta oli mukava: oli kiva tutustua etukäteen ainakin muutamaan niistä neljästäsadasta ihmisestä, jotka olivat tulossa seuraavan päivän pääkekkereihin. 

Juhla-aamun herätys oli aikainen. Koska hotellissamme ei ollut tarjolla aamiaista, oli ehtoisa emäntämme C varannut kaikille siellä majoittuville vierailleen aamiaiskassit. Olihan sen sisältö ainakin monipuolisempi kuin pala paahtoleipää pähkinävoilla :D

Sitten suuntasimme synagogalle. Tämä oli ensimmäinen kertani juutalaisten pyhätössä, ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Se, että miespuolisten vieraiden (myös pellavapäiden) nuppi peitettiin kipalla. Niitä oli teetetty kasapäin juuri näihin juhliin, ja kipan kantajat saivat viedä ne mukanaan muistoksi päivästä. Se, että miesten ja naisten kuului istua erillään. Se, että pyhää kirjaa piti lukea väärin päin. Kaikenlaiset erikoiset rituaalit. Kuten se, että seremonian alusta kului hyvä tovi siihen, että miehet saivat kiedottua toisen käsivartensa ja keskisormensa ympärille metritolkulla nahkanauhaa, ja sitten vielä viritettyä jonkinlaisen pienen mustan kuution otsalleen. Myös juhlakalu pääsi sidontarituaalin kohteeksi. Kukin (juutalaisista) miehistä kiersi kierroksen verran nauhaa Justinin käsivarren ympäri, ja koska kietojia oli paljon enemmän kuin nauhalla tai käsivarrella pituutta, sidonta purettiin moneen kertaan ja aloitettiin taas alusta..

(Tämän sidontaleikin taustat oli pakko jälkikäteen googlata. Tässä Wikipedian selostus.)

Seremoniaan saatiinkin sitten kaiken kaikkiaan kulumaan yli kaksi tuntia. Tunnustan, että uutuudenviehätys ja jännittävyys karisi olemattomiin loppua kohden.. etenkin, kun koko toimitus oli kirjaimellisesti pelkkää hepreaa jota en ole tullut opiskelleeksi. Keskittymiskykyä herpaannutti myös viereisestä juhlasalista nenään leijuvat huumaavan mausteiset OIKEAN RUUAN tuoksut. Ne tuntuivat kerrassaan vastustamattomilta erikoisen aamiaisen jälkeen..

Ja päästiinhän asiassa sitten vihdoin eteenpäin kun vaan jaksoi istua (ja seistä.. ja istua.. ja seistä. ja istua..). Riehakkaat karkelot alkoivat sillä sekunnilla kun heprean puhuminen päättyi. Ilmassa lensi yhteensä 25 paunaa karkkia, värikkäitä konfetteja, ja Justinkin lensi siellä seassa vieraidensa heittelemänä. DJ käänsi nupit kaakkoon ja viimeisimmät listahitit saivat ainakin kaikki juutalaiset alta aikayksikön tanssilattialle ja sitä kautta myös pöydille. Muutamat vieraat (kyllä, minä muun muassa) olivat äimän käkenä miten sellaiset karkelot saa aikaan sunnuntaiAAMUNA ja ihan ilman viinaa. Kauaa ei kuitenkaan voinut paikoillaan hoomoilastella, sillä joukkoon oli palkattu ryhmä ammattihauskuuttajia joiden tehtävänä oli vain ja ainoastaan saada ihmiset riehaantumaan. 

Tanssilattian lisäksi juhlaväkeä aktivoi monenlaiset toimintapisteet. Oli kilpailuja lapsille, kilpailuja aikuisille, kilpailuja lapsille ja aikuisille. Oli mahdollista teettää itselleen uniikki t-paita. Oli piste, jossa sai valaa kädestään vahamuotin. Oli valokuvaaja, jonka luona sai käydä otattamassa hassuja kuvia.

 

Ja sitten oli sitä RUOKAA. En ole ikinä nähnyt yhtä paljon ruokaa kerralla, en edes all inclusive resorteissa. En ole ylipäätään ikinä nähnyt moisia juhlia. Olihan pileet.