Minä olen kylmästä mutta turvallisesta Pohjolasta, jossa olen viettänyt suurimman osan elämästäni. C:n suku on Syyriasta, mutta vainojen takia hän syntyi Libanonissa ja asui sittemmin kymmeniä vuosia Kanadassa. C on melkein 50-vuotias, minä olen vastikään alkanut tuntea itseni vihdoinkin jotakuinkin aikuiseksi. C on juutalainen, minä en. C on tumma tulisielu, maineensakin uhalla taisteleva leijonaemo. Minä olen vaaleampi viilipytty, jonka mielestä opettajat ovat yleensä oikeassa ja lapseni väärässä.
 
Toisaalta, me kumpikin rakastamme vaelluksia, koska ei ole juuri mitään nautinnollisempaa kuin revitellä hiessä kylpien ja veren maku suussa ylös kivisiä polkuja. Maisemat ovat toki bonusta, mutta kropan rääkääminen tärkeämpää. Meillä ei ole ongelmaa siirtyä suihkusta makuuhuoneeseen ilkosillaan vaikka poikamme olisivat kotona. Meidän mielestämme tuntuu raskaalta vastata "Fine, thanks" vaikka päällä olisi migreenikohtaus, auto hajalla ja lapset tekisivät hulluksi. Siksipä aiheutamme välillä hämmennystä kertomalla totuuden: "paskasti kiitos menee, mutta pahemminkin voisi olla".
 
Amerikassa on hyvin helppo tutustua ihmisiin, mutta kaikki eivät löydä ystävää koskaan. Näin minua varoitti eräs hollantilaisnainen tänne muuttaessamme. Toissa viikolla tein ensimmäisen vaellukseni C:n kanssa. Kävimme Mt McKenziellä, jonka valloittamiseen menee erään vaellussivuston mukaan mennen tullen 7 tuntia. Kun palasin kolmen tunnin 50 minuutin retkeltämme kotiin, tajusin että olin siinä ajassa paitsi paljastanut käyväni miespuolisten perheenjäsenteni kanssa alasti saunassa monta kertaa viikossa, myös kertonut ummet ja lammet heikkouksistani uusperheen vanhempana. Siltikään en uskonut hetkeäkään, että C pitäisi minua maanisdepressiivisenä sekopäänä tai että ovemme takana olisi pian lapseni saunomiselta pelastava sosiaalitantta. Minä puolestani olin saanut kuulla melkoisen pysäyttävän tarinan, arkaluontoisen paljastuksen, jonka päätteeksi C tuijotti minua silmät selällään ja sanoi: "En voi uskoa että kerroin juuri tuon kaiken jollekin jonka olen tuntenut kaksi tuntia." Olin myös nähnyt, kuinka C ainakin kolme kertaa veti häpeilemättä housut kinttuihin ja antoi estoitta lorista vaelluspolun varteen. Maassa, jossa suihkuunkin on normaalia mennä vaatteet päällä jos paikalla on muita!
 
Tuskin maltan odottaa, että C kohta soittaa olevansa valmis ja sitten taas mennään, jo kolmannelle vaelluksellemme viikon sisään. Minulla on aavistus, että saatan kuulua niihin onnekkaisiin jotka kaikesta huolimatta löytävät täältä ystävän. On nimittäin aika hyvät fibat leidistä, joka pissasi itsensä suoraan sydämeeni laugh