Tykkään täydestä kalenterista. On ihanaa, kun on paljon tekemistä ja mitä enemmän, sitä parempi. Joskus olen miettinyt, olenkohan sellainen paljon parjattu suorittajaäiti, mutta googlailujeni tuloksena väittäisin että en. Huonossa mielessä suorittaja mittaa suorituksilla arvojaan, jotka itse asiassa onkin asetettu ulkoa päin. Suorittaja siis hakee hyväksyntää olemalla suorittaja eikä ole sitä siksi, että nauttisi itse suorittamisesta tai töidensä tuloksista. Suorittaja saattaa myös pakoilla itseään, tunteitaan tai muuta sietämätöntä asiaa suorittamalla koko ajan mahdollisimman paljon. Usein suorittaja on myös kontrollifriikki ja vaatii paitsi täydellisyyttä omilta suorituksiltaan, täysipäiväistä suorittamista myös muilta. Suorittajalla on niin kiire ja monta rautaa tulessa, että hän saa luvan kanssa laiminlyödä ihmissuhteitaan, olla väsynyt ja pahantuulinen. Minäkö tällainen? En kai. Ihan tavallinen puuhapirkko vaan.

Vaikka kalenterimme näyttää normiviikollakin tällaiselta, mahtuu sinne heittämällä vielä yksi Sylviekin. Sylvie on yläasteikäinen tyttö, joka on valittu edustumaan Yhdysvaltoja maastohiihtojoukkueeseen ensi helmikuussa Itävallassa pidettäviin lasten olympialaisiin. Ja minä olen nyt virallisesti Sylvien valmentaja! Käytännössä se tarkoittaa harjoittelun suunnittelemista, yhteisiä treenejä kerran tai pari viikossa, ravintoneuvontaa ja sen sellaista. Kun Sylvien vanhemmat ottivat yhteyttä, olin taas ensimmäisenä luikkimassa karkuun samasta syystä kuin viime talvena Snow Angels -ryhmän vetäjän roolista.. enhän mä mistään mitään tiedä! Mutta onneksi minulla on melkoisen hyvä tutor takapiruna, ja häntä konsultoidessani huomaan, että kyllä sitä tietoa on itse asiassa tarttunut melkoisestikin tässä matkan varrella. Osaan paitsi kertoa ja näyttää Sylvielle mitä tehdään ja milloin, mutta myös perustella miksi ja miksi juuri silloin. "Töissä" ollessani ihmettelen jälleen kerran, että voiko tämä olla tottakaan.. Saan tehdä jotain näin kivaa, ja siitä vielä maksetaankin :)