Meitin kaapeliboksilta näkyy yli 300 kanavaa. Niistä katsotaan kahta. Pikkuveli katsoo piirrettyjä kanavalta 47 (Nickelodeon) ja änärin pleijareita katsotaan 314:ltä. Ainiin, pleijareita tulee vaan näin loppukeväällä. Joten suurimman osan vuodesta meillä katsotaan vain yhtä kanavaa. Kolmestasadasta. 

Amerikan tv:stä ei tule mitään katsottavaa, mutta onneksi meillä on Booxtv. Se on suomalainen nettitelevisiopalvelu, jolta voi katsella haluamiaan ohjelmia miltä tahansa Suomessa ilmaiseksi näkyvältä kanavalta. Ja mehän haluamme! Minä ja mun muru katsotaan booxteeveetä joka ilta ennen nukkumaanmenoa. Päivä saa täydellisimmän täyttymyksensä booxtv:n, punaviinilasillisen ja toistemme seurassa. (Ja jos emme ole toistemme seurassa, kuten emme useinkaan ole, sovimme yhdessä mitä ohjelmaa saa katsoa. Ettei toinen vaan pääse missään sarjassa edelle.)

Laulukilpailut kuten Voice of Finland ja Idols jaksavat koukuttaa kausi toisensa jälkeen. Katsomme myös puoli yhdeksän uutiset ja urheiluruudun, kuten kunnon kansalaisen kuuluukin. Tietysti myös Mertarannan legendat ja Tempan Supertähdet. Ajoittain innostumme hassunhauskasta näyttelemisestä, kuten vaikka Ex-onnellisista tai Solsidanista (tämä taitaakin olla ainoa ei-suomalainen ohjelma jota joskus katselemme!)

Ihan parasta viihdettä on kuitenkin ihmissuhdetosi-tv. Muistelemme vieläkin kaipauksella kaikkien tämän lajityypin edustajien isää, Big Brother Suomea, mutta onhan noita korvikkeita onneksi. Erityisen hyvin kolahtaa parisuhdedramatiikka. Parasiittihotelli, Pätselor ja Temppari ovat ihan ykkösiä, ja on sitä toki sellaistakin tuubaa tullut seurattua kuten vaikka Hottikset, Kiss Bang Love tai Suomen pisimmät treffit.

Kyllä. Luen myös Seiska-lehteä kun sellaisen käsiini saan. Sehän tästä kaikesta on pääteltävissä - eikä edes hävetä. 

Samalla kun kirjoitan tätä, katselemme Tempparien kolmoskauden loppuhuipennusta. Ja mietin, kehtaako näin tyhjänpäiväistä postausta edes julkaista. Mutta vaikkei sisältö kummoinen olekaan, sainpas sentään kirjoitettua! Jossain tämän kevään Vain Elämää -jaksossa puhuttiin biisien kirjoittamisesta, ja Samu Haberilla oli aiheesta oikein osuva mielipide. Silloin on vaikeinta kirjoittaa kun kaikki on ihan hyvin.