Perjantaina satoi ensilumi. Ei maahan asti, mutta ilma oli hiutaleista valkoisena moneen otteeseen. Siitä huolimatta kaivoimme naftaliinista täysin päinvastaisen vuodenajan urheiluvälineet: Keskiveljen lacrossemailan, -hanskat ja kypärän. Pojan joukkue oli kutsuttu pelaamaan näytösottelu Plattsburghiin, Plattburgh State Universityn ja montrealilaisen McGill Universityn ottelun puoliajan viihdykkeeksi. Vastustajana oli Plattsburghin lasten joukkue, ja pelikenttänä hieno tekonurmi kirkkaiden stadionvalojen alla.

Ihan päätöntähän se oli taas lähteä ajelemaan melkein 100 kilometriä 12 minuutin(!) pelin takia, joka alkoi kaiken kukkuraksi yhdeksältä illalla(!!!). Mutta Keskiveli on vakaasti sitä mieltä, että hän aikoo hankkia urheilustipendin johonkin collegeen ja jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi. Pitihän sitä siis lähteä näyttäytymään yliopistojen headhuntereille. Toivottavasti niillä oli silmät auki, kun Keskiveli (kuvassa numero 8) teki joukkueensa ensimmäisen maalin. Ottelu päättyi voittoisasti 2-1.


Kotimatkalla keskimmäinen kullannuppuni oli myöhäisestä ajankohdasta johtuen aika valmista kamaa. Suusta ei paljon juttua tullut, mutta se mikä tuli, sai äidin sydämen sulamaan. "Äiti, ei tarvitsisi oikeastaan paljon voittaa lotossa niin saisin kaiken minkä haluaisin." (tässä vaiheessa ajattelin, että ei niin: pleikkapelit, jääkiekkomailat tai megasuuret karkkipussit eivät maksa omaisuuksia). "Ensin ostaisin talon, johon voisi kutsua sukulaisia Suomesta asumaan, ja silloin kun siellä ei olisi ketään sen voisi vuokrata joillekin turisteille ja saada enemmän rahaa. Sitten mä ostaisin sulle green cardin niin pääsisit töihin. Ja sitten mä laittaisin sen verran rahaa tilille odottamaan että mä, Pikkuveli ja Isoveli voidaan mennä täällä collegeen. Ei me muuta tarvittais."
On se järkevä poika heart