Keskiveli rakastaa cantaloupe-meloneja. Tai rakasti. Sitten alkoivat rajut vatsaoireet: poika oli vähintään joka toinen viikko pois koulusta kouristusten ja oksentelun takia. Syynä saattoi tietty olla joku muukin kuin cantaloupe, mutta siihen Keskiveli huonovointisuutensa yhdisti, ja tulinen rakkaussuhde meloneihin kuivui ystävyystasolle.

Vanha tulevaisuudensuunnitelma "sitten kun mä muutan pois kotoa, hankin huskyn ja syön pelkästään cantaloupeja" on nyt pistettävä ainakin puolittain uusiksi, ja sitä varten Keskiveli tarvitsee uuden lempihedelmän. Ensimmäinen kandidaatti valittiin kaupasta tänään. Treffit jäivät kuitenkin yhden illan suhteeksi, sillä kyseinen hedelmä käyttäytyi heti kättelyssä väkivaltaisesti (sen nahasta irtosi salakavalia piikkejä sulhasen sormilihaan), ja syvempikin tutustuminen jätti suuhun vain mitäänsanomattoman maun ja ikäviä, kovia siemeniä.

Melko tarkalleen vuosi sitten kiusasin teitä vaahterasiirappi- aiheisella kuva-arvoituksella. Taitaa siis olla uuden visailun aika. Minkä niminen etelän hetelmä yritti tänään turhaan viedä Keskiveljen sydämen (johon tie käy tietenkin vatsan kautta)? Rakkaalla lapsella on monta nimeä, ja vähemmänkin rakkaalla näköjään muutama.. kuka arvaa edes jonkun niistä?

Ps. Äitinä toivon, että Sen Oikean etsintä kestää vielä pojalla vielä pitkän aikaa. Sillä sitten kun se löytyy, olen melko varma että meillä on täällä taas potilas... Meinaan kun Keskiveli jostain asiasta innostuu, hän tekee sen sata lasissa. Ja vähemmästäkin menee pakki sekaisin, jos syö kaksi kiloa kerralla - oli se sitten cantaloupea tai jotain muuta.