Tykkään, ihan oikeasti nautin kuskailla lapsia harrastuksiin ja katsella heidän edesottamuksiaan minkä tahansa kentän laidalla. Tykkään siitä niin kovasti, että ajoin menneen viikonlopun aikana 26 kertaa joko kotoa jäähallille tai hallilta kotiin. Sekä Isoveljen että Keskiveljen jääkiekkojoukkueet osallistuivat suosittuun CanAm -turnaukseen, johon saapui juniorijoukkueita ympäri Pohjois-Amerikkaa tuntemaan nahoissaan maankuulun Miracle on Ice -kaukalon taikaa.

Keskiveli pelasi suurella sydämellä uhrautuvaa puolustuspeliä, ja viikonlopun henkilökohtainen saldo hänen osaltaan oli kaksi. Siis minuuttia.

Isoveljen joukkue jyräsi puhtaalla pelillä tiensä kultamitaliotteluun, mutta kärsi sitten harmittavasti ensimmäisen ja viimeisen tappionsa siinä. Onnistuin kuitenkin juksaamaan mitalistille saaliin kaulaan ("emmä, sehän on vaan hopeeta...") ja jopa hymyn naamalle kuvaa varten. Hopea ei ole häpeä, varsinkin kun se on elämän ensimmäinen jääkiekkomitali!