Ostin keskiviikkona tällaisen.

Sen oli tarkoitus olla perjantaipullo, tai miksei lauantaikin, mutta joka tapauksessa, ostin sen toissaviikon keskiviikkona. En enää muista mitä kaikkea tapahtui toissaviikon perjantai- ja lauantai-iltoina, mutta joka tapauksessa, nakkia napsui. Tölkin korkki ei napsunut. 

No, tuli tämä mennyt viikonvaihde. Suunnittelin korkkaavani tölkin perjantai-iltana. Tiesin, että nakkia napsuisi taas, mutta ehkä voisin siemaista lasillisen jossain vaiheessa iltaa, ja sitten loput niiden nakkien jälkeen? Koko tölkillisen huitaiseminen yhdellä istumalla ei varmaankaan olisi mahdollista. Ensinnäkin, kuten kuvasta näkyy, tölkki on mallia Amerikka eli pitää sisällään 25 fl oz juomaa. Se on melkein viinipullollinen. Ja vaikka tölkki on peräisin ihan maitokaupan hyllystä, alkoholipitoisuuskin on mallia Amerikka eli 7%. Yhdessä tölkillisessä on kaikin tavoin liikaa autoilijalle, vaikka rattijuopumuksen raja olisikin hövelit 0.8 promillea.

Nakki napsahti odotetusti kahdeksalta perjantai-iltana. Lähdin kuskaamaan Isoveljeä kaverilleen. Sovimme, että seuraavaan nakkiin eli kotiinkuljetukseen olisi kolme tuntia. Hyvä: voisin turvallisin mielin nautiskella pikku lasillisen nakkien välissä, ja loput sitten yhdentoista jälkeen.. no joo, myöhäiseksi menisi, mutta ei se mitään.

Margarita lepää vielä jääkaapissa, kun puhelimeni piippaa. "Ai niin, voidaanko me viedä Sean kotiin? Ja pliiiiiiiiiiiis tuu vasta puoli kaksitoista..". Sean. Voi Sean. Miksei kuka tahansa muu kuin poliisipäällikön poika. JOS jotain tapahtuu... Jotain voi tietysti tapahtua joka tapauksessa, mutta jos jotain tapahtuu juuri silloin kun a) ratissa on mamu b) mamu on juonut (vaikka vain pikkiriikkisen) c) mamun kyydissä on poliisipäällikön poika = silloin ei mamulle hyvä heilu. Puoliyö on muutenkin aika myöhäinen ajankohta korkata mitään. Unohdetaan margarita, onhan meillä vielä lauantaikin.

Lauantaina on Keskiveljen synttärit. Meille tulee kahdeksan vierasta yhdeksältä illalla, haen heidät suoraan elokuvista. Jos jotain tapahtuu kun mamulla on auto tupaten täynnä vieraita lapsia ja mamu on juonut, mamulle ei hyvä heilu. Margarita ei siis sano tsup ennen elokuvan päättymistä. Olen kuitenkin pedannut tilannetta: varmistanut, että Isoveli on jäämässä yöksi muualle. Varmistanut mielestäni kaikilta vierailta, että heitä tullaan hakemaan meiltä kun juhlat päättyvät yhdeltätoista. 

Kun talossa on elokuvan jälkeen tunnelma katossa, avaan jääkaapin oven. Hekumoiden tartun margaritaan. Tölkin jääkylmä kylki helmeilee ja huurtuu kauniisti huoneenlämmössä. Saatan tuntea jo mehevän kuplinnan kielelläni. Kiedon näppini korkin vetimeen. "Oh I almost forgot... could you please give me a ride home at eleven?" Tyrmistyneenä tuijotan korkkia. Se ei ole vielä auki. Käännyn ympäri, ja luon aurinkoisen katseen yhteen vieraseen, siihen joka oli saapunut elokuvaan myöhässä, sen jälkeen kun olin varmistanut kyytitarpeet. "Absolutely my dear!" Perkele.

Yhdentoista jälkeen olisi todellakin tehnyt mieli koittaa uudelleen, mutta Pikkuveljellä oli sunnuntaiaamuna peli johon pitäisi jaksaa herätä. Hyvä sinänsä. Jos olisin korkannut margaritan, olisin todennäköisesti tipahtanut koisimaan sikeään uneen. Havahtumatta puoli yhdeltä yöllä siihen, että Keskiveli oli yhä ulkona metsäseikkailullaan, jolle hän oli halunnut lähteä yöksi jääneen synttärivieraan kanssa. Onneksi Keskiveli oli saanut 13-vuotislahjaksi ekan oman puhelimen (täkäläisille lapsille kun ei aikaisemmin puhelimia hankita, mihin niitä tarvittaisiin kun alakouluikäisen kuuluu olla 24/7 aikuisen seurassa ja valvovan katseen alla?). "Missä ihmeessä te olette", soitan Keskiveljelle. "No tota öö.... me tultiinkin tänne ostarille." Alaikäisiä ostarilla keskellä yötä! Amerikassa!!!!! Herra varjele.. nyt jos state trooper näkee. Enkö ole aina tolkuttanut noille kakaroille, että ei haittaa jos he joutuvat pulaan - niin kauan kun en itse joudu siihen samaan pulaan. Kuvittelen mielessäni seuraavan päivän lööppejä paikallislehdessä. Mamu jätti sekä oman että vastuullaan olleen amerikkalaislapsen heitteille.  Lapset löydettiin aamuyöllä ostoskeskuksesta, josta state trooper poimi heidät turvaan. Mamu on pidätetty. Päihteiden käytön mahdollisuutta ei ole poissuljettu, mamun hallusta löytyi margaritaa. Kyseessä on yksittäistapaus. 

Onneksi en siis ollut juonut. Onneksi margaritassani on päiväystä vielä ensi kesään saakka. TÄYTYY tulla viikonloppu, että onnistun korkkaamaan sen. Isoveli saa ajokortin joulukuussa, ja voi sitten kuljettaa itse itseään. Tokikaan se ei varsinaisesti pelasta paljoa. En luultavasti uskalla juoda, kun mietin miten nuori kuski pärjää yössä. Siitä on jo kokemusta, kun olen pistänyt Isoveljen pyöräilemään tai kävelemään yöllä kotiin, ja sitten maannut sängyssä silmät selällään ja sydän sykkyrällä miettien valaisemattomia, mutkaisia teitä kapeine penkereineen.. Mieluummin kuskaan kuten kaikki muutkin kunnon vanhemmat, nykyisessä mamun maineessa on jo tarpeeksi kestettävää. Sitä paitsi, tuo seuraava teini seuraa veljeään hyvää vauhtia. Sitten tulee Pikkuveljen vuoro. Viikonloppuni ovat ja tulevat vielä hyvän tovin olemaankin yhtä kuivia ja unettomia kuin ne olivat 6-16 vuotta sitten, kun rakkauden hedelmät vaativat hieman toisenlaisia yöpalveluksia. Oi margarita, jaksathan odottaa?