Kauden viimeinen lätkäturnaus on kiekkoiltu, ja tuliaisena Plattsburghista oli kultamitalit. "Minun" lapseni pelasivat ennennäkemättömän upeasti ja voittivat kaikki viisi peliään. Keskiveli takoi tasaiseen tahtiin pisteitä kaikissa otteluissa, paitsi siinä yhdessä jossa käyrä pompsahti ylöspäin neljän maalin ja kahden syötön arvoisesti. Viimeisessä pelissä taas 4-3 voittomaali oli Keskiveljen käsialaa, ja oikeastaan tuo maali tuli tehtyä peräti kahdesti. Ensimmäistä yritystä tuomari vaan ei hyväksynyt, vaan väitti kiekon menneen maaliin potkaisemalla (ai miten niin Keskiveli halajaa jo futiskentille?). Keskiveli luisteli tavoilleen uskollisena penkille kiukuttelemaan äidille, mutta palasi suivaantuneena jäälle heti seuraavassa vaihdossa ja veti B-pisteeltä kiukkuisen rannarin suoraan häkkiin. Siitäs saivat. 

'

Kiekkoilun lisäksi viikonloppuun mahtui muutakin elämystä. Kävimme muun muassa koko joukkueen voimin syömässä japanilaisessa hibachi-ravintolassa, mikä tarkoitti sitä että ruoka valmistetiin pöydissä olevilla isoilla pariloilla ruokailijoiden silmien edessä. Ruuanlaitto oli varsinaista showta ja japanilaista kielikylpyä tulitemppuineen kaikkineen, ja lapset olivat aivan liekeissä (onneksi vain kuvainnollisesti). Pellavapäät toki säilyttivät viileän "ei ny tehrä tästä  numeroo" -ilmeensä suurimman osan aikaa ;)

Hotellimmekin oli mainio. Allasosasto oli kokonainen vesipuisto kiemuraisine vesiliukumäkineen kaikkineen, ja löytyipä sieltä kaksi saunaakin: höyryllä ja ilman. Vesi roiskui 15 tenavan voimin niin, etten uskaltanut tuoda kameraa lähellekään. 

Muutaman tunnin saimme myös kulumaan hotellin naapurissa sijaisevassa eläinkaupassa. Niin, täällä ei todellakaan tarvitse mennä mihinkään eläintarhaan kun eläinkauppareissustakin saa helposti puolipäiväretken.. Voitte vain kuvitella, miten suuri on Amerikan suurimman eläinkauppaketjun myymälä. Pelkkiä akvaarikaloja on varmaan puolen mailin mittainen rivi, sitten tulee korviahuumaavan sirkuttava siivekkäiden osasto, tämän jälkeen jyrsijät (marsuja noin kymmenellä karvalaatumuunnoksella, hamstereita ja hiiriä kaikissa sateenkaaren väreissä, rottia karvoilla ja ilman, gerbiilejä, kääpiökaneja, luppakorvakaneja, jättiläiskaneja...) ja sitten ne odotetuimmat: kissan- ja koiranpennut. Myymälä piti sisällään myös järkyttävän määrän eläinten ruokia ja tarvikkeita, koirien vaateosaston, kissojen ja koirien adoptointiosaston (sinne voi siis kiikuttaa lemmikit joita äiti ei enää jaksa hoitaa kun lapset kyllästyivät), koirien kauneushoitolan, eläinlääkäriaseman ja koirien koulutusalueen, jossa treenasivat meidän vierailumme aikana mm. bostoninterrieri, villakoira sekä dobermanni. Wau.

Oli muuten näin lähellä ettei Plattsburghista lähtenyt meille mukaan kalaa ja akvaariota (tai 50 kalaa ja saman verran akvaarioita). Taistelukalat olivat myynnissä pienissä, ehkä kahden desin vetoisissa kipoissa, joita oli rivissä kokonainen hyllyllinen. Tiedän kyllä, ettei tuo kalalaji siedä lajitovereitaan, mutta luulisi erakonkin tarvitsevan vähän enemmän tilaa ympärilleen :( Olisin niin halunnut pelastaa jonkun niistä.. tai mieluiten kaikki, sillä akvaarionkin olisi saanut mukaansa reilulla 10 dollarilla. Ja olisihan meiltä varmasti löytynyt pöydiltä ja varsinkin sydämestä tilaa muutamalle kymmenelle akvaariolle? Mutta sitten yritin kovettaa mieleni, ja ajatella kysynnän ja tarjonnan lakia. Toivottavasti kukaan ei koskaan osta noita taistelukalaparkoja niin niitä ei kannata pitää myynnissäkään.