Kun muutimme Amerikkaan, sovin Isoveljen opettajan kanssa että poika opiskelisi äidinkieltä ja historiaa etänä "koeaikamme" eli ensimmäisen vuoden ajan. Äidinkieltä siksi kun se nyt vaan on tärkeää, ja historiaa siksi, koska olin kuullut jenkkikoulujen historianopetuksen keskittyvän lähinnä jenkkien käymiin sotiin maailmanhistorian sijaan, Suomen historiasta nyt puhumattakaan. Saimme mukaan oppikirjat, ja opettaja lähetti tehtäviä ja kokeita säännöllisin väliajoin. Niitä sitten kiristyksen, uhkailun ja lahjonnan keinoin pakerrettiin koko vuosi. Keskiveljen suhteen suunnitelmat olivat alunperin saman suuntaisia, mutta koska hänen elämäänsä pelkkä paikallinen koulu täysin ummikkona toi riittävästi haasteita ja hampaiden kiristystä, Suomen koulun opinnot pistettiin odottamaan aikaa parempaa.

Rattoisasti sujunutta Amerikan-elämää päätettiin ensimmäisen vuoden jälkeen jatkaa periatteella "toistaiseksi voimassa oleva". Se päätös poiki tiedonantoja myös Suomen suunnasta: Kela tiputti meidän Suomen sosiaaliturvan piiristä, ja vanha kotikuntamme vilkutti pojat ulos koulun oppilaslistoilta. Näin vähemmän aurinkoisia kuvia jossain tulevaisuudessa siintävästä kesästä, kun palaisimme lopullisesti Suomeen. Noissa kuvissa kalpeanaamaiset pojat olivat hautautuneina äidinkielenkirjakasojen alle, puurtaen tehtäviä ja kokeita monen vuoden edestä (kiukuttelun ja korviavihlovan narinan säestämänä), että voisivat palata syksyllä iän mukaisille luokilleen. Olisinhan tietenkin voinut hankkia kirjoja Suomesta, mutta kenellepä olisimme vuosien mittaan antaneet näyttöjä opituista asioista?

Sitten eräänä kauniina päivänä käteeni osui Suomen Silta -lehti, ulkosuomalaisille tarkoitettu julkaisu. Siinä oli haastattelu, jonka jossakin sivulauseessa mainittiin Etäkoulu Kulkuri. Kiinnostukseni heräsi oitis, ja hyökkäsin nettiin. Sehän oli juuri sitä mitä tässä tarvittiin! Kansanvalistusseuran peruskoulu maailmalla asuville suomalaislapsille! Tehtävät pojille niin mieluisassa ympäristössä ja muodossa, näppiksen ulottuvilla netissä!

Isoveli ja Keskiveli ovat käyneet Kulkuri-koulua menestyksekkäästi nyt melkein kaksi kuukautta. Toinen suorittaa kolmannen luokan ja toinen käy läpi kuudennen luokan äidinkielen asioita. Opinnot koostuvat tehtävistä (kielioppia, luetun- ja kuullunymmärtämistä), tarinoiden kirjoittamisesta, kirja-arvosteluista sekä opettajan ja muiden "luokkakavereiden" kanssa käytävistä nettikeskusteluista. Opiskelun tukena on paitsi verkkomateriaali, myös oppikirjat jotka meille saapuivat Suomesta postitse. Jokaiselle kuukaudelle on vähimmäisvaatimus, jonka täyttymiseen riittää keskimäärin suoritus per viikko. Siihen on resurssit kaikesta lätkänpelaamisesta huolimatta riittäneet hienosti, ja vähimmäisvaatimukset ovat ajoittain jopa ylittyneet. Opettaja antaa arvosanan jokaisesta tehtävästä, ja lukuvuoden lopussa saa todistuksen joka on ihan Opetushallituksen hyväksymä ja korvaa näin ollen kauhukuvani Suomeen paluun vaatimasta aherruksesta. 

Kulkurin tarjonta ei rajoitu pelkästään äidinkieleen, vaan sieltä voi valita lähes kaikkia peruskoulun oppimäärään lukeutuvia  lukuaineita hintaan 150e per aine per lukuvuosi. Ei ehkä halpaa (varsinkin, jos meillä joskus tulee olemaan kolme Kulkuri-koululaista ), mutta mielestäni opiskeluun sijoittaminen on vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin. Kulkurista voi jopa saada peruskoulun päättötodistuksen, sillä yläasteikäisille on tarjolla myös pakolliset taito- ja taideaineiden kurssit. Innosta puhkuen odotankin Isoveljen siirtymistä ensi vuonna seiskalle ja ruotsin kiehtovaan maailmaan! Todennäköisesti käy sitten niin, että Suomeen palatessamme pakkoruotsi poistuu ja Isoveli kiittää.. Historian kanssa kävi nimittäin niin, että kun Isoveli viime vuonna oli saanut viitosluokan historian (Egypti, antiikin Kreikka, Rooman valtakunta) kahlattua etänä ja jokseenkin vastentahtoisesti läpi, saimme käteemme Lake Placid Middle Schoolin 6. luokan opetussuunnitelman. Social studies - aineen kohdalla luki Egypti, antiikin Kreikka ja Rooman valtakunta. Isoveli kiljui riemusta.