Joskus voi käydä niin, että sitä ihastuu miehensä hyvään ystävään vaikkei ole yhtään tarkoitus. Tai jopa yrittää taistella tuota tunnetta vastaan.

Nyt se sitten tapahtui minulle. Puolisoni on jo jonkun aikaa ollut smoothieintoilija. Talomme varustuksesta sattuu löytymään niiden valmistukseen sopiva kone, ja muruseni toimesta sen terissä on pyörinyt aamuin illoin jos mitä hedelmä- ja vihannessekoituksia. Olen kyllä maistellut niitä, mutta ajatellut etteivät ne sellaisenaan ole niin ylivertaisen hyviä että vaivautuisin niitä tekemään. Ja jos niistä haluaisi ylivertaisen hyviä, se vaatisi sellaisia ainesosia jotka eivät arkiruokavaliooni kuulu (jäätelö, kaakaojauhe jne.). Sitä paitsi, onhan se aina jotenkin ylenpalttista ja ympäristölle rasittavaa, jos kaksi ihmistä samassa taloudessa hurahtaa samaan asiaan samaan aikaan. Päätin siis pysytellä erossa smoothiekoneesta.

Mutta sitten löysin mantelimaidon. Se on koostumukseltaan samettista, maultaan ihanan mantelista - mutta kaloreita siinä on kolmasosa rasvattoman maidon kaloreista, sokereita nolla (rasvaton maito 12g per lasi) ja kalsiumia sekä E-vitamiinia enemmän kuin lehmänmaidossa! 

Kaikki lähti oikeastaan siitä, että löysin rasvattoman ja sokerittoman cookiereseptin jota halusin kokeilla. Valmistusaineisiin kuului desi mantelimaitoa, mutta mantelimaitoa myydään vain parin litran tölkeissä. Piti siis keksiä käyttökohde lopuille, jokin muu kuin pannari johon en itse voisi koskea. Niinpä kaikessa hiljaisuudessa, katseilta piilossa, kaadoin eräänä päivänä treenistä palatessani smoothiekoneeseen lasillisen mantelimaitoa. Pilkoin sekaan banaanin ja viimeistelin reseptin kauhallisella suklaanmakuista proteiinijauhetta. Napin painallus ja - aaaaahhhhhhhhh!!!! 

Ja siitä lähtien en ole pystynyt pitämään näppejäni erossa mieheni hyvästä ystävästä. Tämän illan reseptissä oli mantelimaitoa, banaani, desi mustikoita ja puoli desiä raejuustoa. Ahhhhhhh.