Perheessämme juhlistettiin eilen 95-vuotiasta isänmaata 2,5 suomalaisen vahvistuksella. Vieraaksi saapui kaksi suomalaista vaihto-oppilasta paikallisesta jääkiekkolukiosta, sekä puoliksi suomalainen Tuulikki (jonka olemassaolosta muistaakseni kirjoitin kiitospäivän postauksessa?).

Ennen vieraiden saapumista vedin tiukan perinneherkkumaratonin keittiössä. Tein muun muassa joulutorttuja rahkavoitaikinasta luumuhillo- ja vaniljatuorejuustotäytteellä. Juuri niin, RAHKAvoitaikinasta! Hiljattain huomasin, että tästä maasta saa kuin saakin rahkaa - mistäs muualta kuin maailman suurimmasta verkkokaupasta Amazonista. Itse parin desin purkin hinta ($5) ei vielä ole mahdoton, mutta 18 taalan postimaksu on. Onneksi sain houkuteltua naapurimme tilaamaan rahkaa gourmetmyymäläänsä suoraan valmistajalta. Pienin tilausmäärä oli kuulemma kuusi purkkia, mutta minä sitten ostin ne kaikki Olin innoissani liittämässä rahkaa jo ruokavalioonikin, mutta kas kummaa: amerikkalaisessa rahkassa rasvaprosentti on noin 20. Ei ihan mahdu uuteen goFatgo-elämääni.. No, saadaanpa toinenkin satsi joulutorttuja ennen joulua! Eilen leivotut nimittäin ovat jo suurimmaksi osaksi paremmissa suissa, kuten myös Suomi-piparit (terkkuja Kukkilaan ), karjalanpiirakat, ruisleivät sekä saaristolaislimpusta (terkkuja Villanellaan ) paahdetut valkosipulitikut. Glögiäkin meillä oli, viime viikonvaihteen maailmancupista tuotua tosin.. mutta ehkä ruotsalaista glögiä voi pitää symbolina Suomen historialle vieraan vallan alla. Hyvät olivat siis eväät ihastellessamme ja hämmästellessäme netin kautta Linnan loppumatonta kättelynäytelmää ja koittaessamme selittää vaihto-oppilaat kuljettaneelle opettajalle, mikä on tämän huisin railakkaan suomalaisen itsenäisyyspäiväperinteen ydin ja itu