Matka jatkui tiistaina Savannahista kohti eteläistä Floridaa. Palmujen bongaaminen alkoi olla helpompaa kuin havupuiden löytäminen, ja moottoritien ympärillä näytti siltä että peuran sijaan tielle saattaisi minä hetkenä syöksyä kaamea alligaattori..

Alligaattoriin törmäämisestä olisikin luultavasti selvinnyt helpommalla kuin siitä metallilaatikosta, joka ilmestyi yllättäen edellä ajavan rekan alta Jacksonvillen kohdalla. Täydellä motarilla ei paljon väistöliikkeitä tai äkkijarrutuksia tehdä, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi jyristää möhkäleen yli.. Rysäys oli melkoinen, ja auton äänistä kuuli heti ettei episodista selvitty vahingoitta. Niinpä jätimme moottoritien ensimmäisessä mahdollisessa liittymässä, ja vietin lasten kanssa mukavan kolmetuntisen Jacksonvillessä Mäkkärissä isännän etsiessä ensin autokorjaamoa ja sitten odottellessa siellä tuomiota. Onnea oli matkassa: sen sijaan, että törmäys olisi tuhonnut vaikkapa vaihdelaatikon tai jopa suistanut auton tieltä, vain pakoputki oli mäsänä. Se oli toki repeytynyt halki paristakin kohdasta, mutta mitään niin vakavaa vauriota ei löytynyt etteikö autolla olisi voinut jatkaa matkaa. Niinpä saimme illan pimetessä parkkeerata komeasti ääntelevän automme määränpäähämme Lake Worthiin. Niin, paitsi että yksi lisätappio päivälle piti vielä kirjata: huomasin jättäneeni kännykkäni johonkin niistä lukuisista mäkkkäripöydistä jotka koeistuimme päivän aikana taalan diilejä nautiskellen..

Seuraavat päivät tuntuivatkin sitten jo ihan oikealta lomalta (vaikka autokin saatiin siinä sivussa korjautettua). Asuimme Maija-tädin pihan perällä "omassa" vierastalossa. Majoituksen ainoa puute oli netittömyys, ja siitäkin kärsitte vain te jotka jäitte vaille blogipäivityksiä Meillä oli yllin kyllin muuta tekemistä. Tallustella aamulla kivenheiton päähän valkohiekkaiselle rannalle. Pulikoida sydämensä kyllyydestä turkooseissa, kylpyveden lämpöisissä aalloissa. Rakentaa hiekkalinnoja ja kerätä simpukankuoria. Sellainenkin ihme nähtiin, että meidän iskä otti ja luki kirjaa!

Kun nälkä yllätti, palasimme takaisin kotiin, valmiiseen pöytään.. Ikänsä Long Islandin ja Palm Beachin raharikkaita palvelemaan tottunut Maija-täti pisteli nimittäin parastaan, ja passasi meitä aamiaiseksi tarjoilluilla köyhillä ritareilla ja illallisten grilliherkuilla niin että melkein hävetti. Etenkin lapsia viihdytti myös lemmikkien olemassaolo: maailman kiltein Tappara-koira kissaystävineen olisi köllinyt rapsuteltavana ja paijailtavan varmaan maailman tappiin asti, ja nurkissa vilistävät liskot, miehen peukalon kokoiset torakat ja jopa käärmeet toivat lomailuun mukavaa eksotiikkaa ja jännitystä..

Saimme vihdoin toteutettua myös haavemme nähdä NHL-peli livenä. Lauantai-illan huumassa täräytimme vielä hieman etelämmäksi, Sunrisen kaupunkiin Bank Atlantic -halliin kannustamaan Florida Panthers (Sean Bergenheim) runkosarjan viimeisen ottelun voittoon Carolina Hurricanesista (Tuomo Ruutu, Jussi Jokinen, Joni Pitkänen).

Pääsiäissunnuntaina löysimme suomalaisia vielä pari sataa lisää. Lantanan Suomi-talolla, ah niin tuttujen vaakunoiden alla, tarjoiltiin pääsiäislounas kotitekoisine mämmeineen kaikkineen. Kinkun(!) ja porkkanalaatikon(!!!!) voimin oli hyvä jatkaa matkaa kohti uusia seikkailuja taianomaisssa Disney Worldissä. Stay tuned