Koululta tuli kirje, että Pikkuveljen ruokailutili on 49 taalaa miinuksella ja lasku pyydetään maksamaan ensi tilassa. Olin vähän yllättynyt, sillä mielestäni siitä ei ole montaakaan viikkoa tai ainakaan kuukautta kun viimeksi koululle rahaa toimitin poikien 2 taalan lounaita varten. Mutta ajallahan on tapana lentää.

Koska lataan sekä Pikkuveljen että Keskiveljen lounastiliä aina samaan aikaan ja yhtä suurella summalla, päättelin, että Keskiveljenkin tilin täytyy sitten olla miinuksella. Viedessäni rahatukkua koululle sain kuitenkin suureksi hämmästyksekseni kuulla, ettei Keskiveljen saldoa ollut mitään syytä kasvattaa näin lähellä kouluvuoden loppua, siellä oli vielä yllin kyllin rahaa.

Minun pähkäillessäni asiaa toimistosihteeri totesi, että ilmiö on aivan luonnollinen: Pikkuvelihän syö koulussa sekä aamiaisen että lounaan, Keskiveli vain lounaan. Olin aivan äimän käkenä. Pikkuveli syö aamiaisen kotona! 

Niin syökin, mutta sen lisäksi Pikkuveli on lukuisina aamuina kevään aikana marssinut aamulla ensi töikseen ruokalaan, jossa on tarjolla aamupala ($1.50), ja muina miehinä vetänyt sellaisen naamariinsa vain puoli tuntia edellisestä. Koska on kuulemma ollut nälkä. Jep, kyllä mullekin kanelipuustit ja lätyt maistuisi!

Itsenäiset ratkaisut eivät kuitenkaan jää tähän. Pikkuveli on jo viikkokausia toitottanut, että hänen ystävällään on syntymäpäivä toukokuussa ja että juhlat pidetään PizzaHutissa. Tänään hän sitten tuli tohkeissaan koulusta kotiin, ja sanoi juhlien olevan tänään neljältä iltapäivällä, sieltä ei sovi myöhästyä. Epäilin juttua, koska mitään virallista kutsua ei ole näkynyt ja selitin Pikkuveljelle, että etenkin tuossa iässä syntymäpäiville pitäisi saada päivänsankarin vanhempien hyväksymä kutsukortti ennen kuin mihinkään toimiin ryhdytään. 

Kului muutama minuutti, ja yhtäkkiä tajusin puhelimemme kadonneen telineestään. Pikkuveljen suljetun huoneen oven takaa kuului syyttävä tivaus: "No miksi te ette sitten ole lähettäneet mitään kutsua minulle?" Ryntäsin sisään, ja tilanne oli juuri se mitä olin pelännytkin: Pikkuveli oli kaivanut koulukansiostaan luokkakaverin puhelinnumeron, ja kävi keskustelua päivänsankarin isän kanssa!!!

Tempaisin luurin itselleni, ja voin kertoa että sekä minä että keskustelukumppanini olimme jokseenkin noloja. Minä siksi, että lapseni vaati saada päästä juhliin, ja toinen osapuoli siksi ettei ollut ymmärtänyt pyytää lastani juhliin.

Oikeastaan koko tarinalla on aika surullinen tausta. Kyseinen päivänsankari oli kuulemma vuosi sitten kutsunut koko leikkikouluryhmänsä PizzaHutiin, mutta kukaan ei ollut vaivautunut tulemaan paikalle syömään viittä jo ennakkoon tilattua jättipizzaa. Lapsi oli tietenkin ollut kovin murheissaan, ja vanhemmat murheissaan sekä lapsen että turhan rahanmenon takia. Niinpä he olivat päättäneet, että jatkossa säästetään lapsi moiselta mielipahalta ja pidetään juhlat vain sisaruksille ja serkuille. Ja sellaiset juhlat siellä tänään sitten oli meneillään kun Pikkuveli otti ja soitti. 

No, loppu hyvin kaikki hyvin. Pikkuveli ja ystävänsä viettävät huomenna kahdenkeskiset bileet - ja tämä tarina on tosi.