Voi pojat, nämä ne vasta olivat juhlat! Reilun 30 000 dollarin budjetti, jolla kustannettiin notkuvat pöydät libanonilais-montrealilaisherkkuja 350 vieraalle, karkkisadetta, dj, taikureita ja stand up -komiikkaa, 10 metriä pitkä shottipöytä, autojen parkkeerauspalvelu vieraille.. Ylenpalttisen syömisen ja juomisen jälkeen miehet smokeissaan ja naiset makeimmissa pikkumekoissaan ja korkeimmissa koroissaan nousivat tanssimaan pöydille, ja hulvatonta ilonpitoa jatkui tuntikausia.

Mutta ei me kutsusta huolimatta siellä oltu.

Me oltiin aamusta iltaan täällä:

Isoveli aloituksessa, nro 11.

Isoveli toinen vasemmalta, nro 9:n takana.

Keskiveli maalin kulmalla, viemässä vastustajan jalkoja alta laajassa mittakaavassa.

 

Isoveljen joukkue voitti siis kultamitalin kauden ekasta turnauksestaan (Isoveljelle turnaustehot 2+1), ja Keskiveljen joukkue esitti huikean jännän, 1-1 -tasuriin päättyneen kotipelin Plattsburghia vastaan. Nämä päivän huippuhetket toki vetävät melkein vertoja parhaan amerikanystäväni pojan Bar Mitzvah -juhlalle, ja kovasti yritän ajatella että ilman muuta kannatti jäädä kotiin. Säästyi paljon bensarahaa ja hotelliyön kustannukset Montrealissa. Ja onhan jääkiekko sentään hieno laji!

Ennen kaikkea on mahtava helpotus, että ne green card -hakemukset pistettiin liikkeelle sen verran myöhään, ettei meillä juuri nyt ole sellaisia matkustusasiakirjoja joilla olisi voinut käydä pikaviisiitin Montrealissa. Valinta joko-taas-jääkiekkopäivän ja kerran-elämässä-megabileiden välillä olisi muuten ollut todella paha paikka. Mutta nytpä ei tarvinnut valita. Loistohomma, harvoin on itseään näin kiitolliseksi tuntenut.