Eräs nuoripari katosi täällä sunnuntaina vaellusreissullaan. Noita katoamisia sattuu Adirondackeilla muutamia vuodessa, toiset niistä päättyvät onnellisesti ja toiset eivät. Tämä viimeisin katoaminen sattui Algonquin-vuorella, ja toi mieleen elävästi taannoisen lähestymisyritykseni tismalleen samalle huipulle..

http://fromlpwluv.vuodatus.net/lue/2015/10/kun-talvi-yllatti-vaeltajat

Minä selvisin whiteoutista, nuoripari ei. Kuin ihmeen kaupalla heidät kuitenkin löydettiin kahden vuorokauden eksyksissä olon jälkeen ja tuotiin helikopterilla turvaan. Tässä koko tarina onnellisine loppuineen:

https://dailygazette.com/article/2016/12/13/hiker-recounts-harrowing-tale-of-survival

Muutaman päivän ehdin jo olla onnellinen näiden vaeltajien puolesta, olinhan seurannut tilannetta sunnuntai-illasta ja jotenkin se kosketti erityisesti kun olin itse ollut (melkein) pulassa samalla vuorella. Mutta sitten sain kutsun lahjoittaa heille rahaa. Sitä kerjätään GoFundMe -sivuston kautta, joka on täällä valtavan suosittu. Pelkästään hakusanalla Lake Placid voi todeta, että monet tuntemani yhteisöt kuin myös yksityiset ihmisetkin (ja pääasiassa ne) kerjäävät rahaa mitä moninaisimpiin tarkoituksiin, mitä kauniimmin sanankääntein. Sairaita ihmisiä on pilvin pimein, heidän hoitokuluihinsa pitäisi osallistua. Pitäisi tukea urheiluseuroja ja kouluja. Joku haluaa rahaa samojediensa SAATTOHOITOON, toisen mopsi joutui leikkaukseen tyhjennettyään kylppärin roskiksen ja nyt on rahat loppu (mutta mopsi pelastettu). 

Yhteensä GoFundMe:ssa on yli 74 000 kohdetta joihin voisi syytää ylimääräisiä pennosiaan.

Suomessahan yksityiset henkilöt eivät kaiketi edes saa kerätä julkisesti lahjoituksia. Joissain tilanteissa olen monesti ajatellut että se on tosi harmi, että sielläkin pitäisi olla joku tuollainen näppärä systeemi jolla voisi kotisohvalta käsin heittää kympin jollekin tuiki tuntemattomalle jota kohtaan kokee sympatiaa syystä tai toisesta. Kyllähän yhteiskunta siellä auttaa (usein tosin täysin turhaankin), mutta byrokratian rattaat pyörivät niin hitaasti. 

Tänään GoFundMe alkoi kuitenkin ällöttää. Vaeltajapariskunnan kerjäyskampanjassa nimittäin mainostettiin, että rahaa tarvitaan nuorten Pariisin-matkaan. PARIISIN MATKAAN? Ai että ihan Pariisiin pitäisi päästä siitä hyvästä että on silkkaa tyhmyttään hankkiutunut vaikeuksiin, ja sitten pelastunut niiden ihmisten ansiosta, jotka uupumatta kahlasivat kaksi vuorokautta putkeen lumessa ja pakkasessa heitä etsimässä? Pelastajathan tässä pitäisi Pariisin-matkalla palkita!

Uskomattomia nämä amerikkalaiset :O Rahaa pitää takoa keinoja kaihtamatta, että saisi asioita joita he eivät todellakaan tarvitse, saati ansaitse.

Näin ajattelin, mutten uskaltanut sanoa mitään julkisesti. Mamun on parasta pitää suu soukalla paikallisista ihmisistä ja tavoista, tai lähteä sinne mistä tulikin. 

Onneksi kaveripiirissäni tuntuu olevan fiksujakin ihmisiä. Yksi aukaisi sanaisen arkkunsa aiheesta, ja sai tuekseen monta samanmielistä.

https://www.facebook.com/robinebrownanthony/posts/10154941615634708

Yhtäkkiä vaeltajien GoFundMe -sivun tekstiä muutettiin: eivät he enää oikeastaan haluakaan Pariisiin, mutta hoitokuluihin pitäisi saada "vähän" jeesiä. Niin varmaan juu.. jokin noiden vaeltajien pärstässä paljastaa, että mammalla ja papalla taitaa kyllä olla vakuutus. Ja sehän erittäin tyypillisesti kattaa alaikäiset (alle 21-vuotiaat) perheenjäsenet.  

Meni hetki, ja kampanjan tekstiä käsiteltiin jälleen. Nyt siihen lisättiin että ai niin, niitä auttajiakin voisi tosiaan muistaa.

Jep jep. Pariisiin ne perkeleet on menossa kummiskin. 

Ehkä se on ihan hyvä ettei kuka tahansa voi siellä Suomessa alkaa rahaa kerjäämään. Säilyy joku tolkku sentään.