Lapsuus 80-luvulla oli kovaa. Televisiossa oli kaksi kanavaa, joista toiselta tuli yksi lastenohjelma päivässä. Hyväosaiset näkivät sen värillisenä.
Jos kaverille oli asiaa, piti hakeutua puhelimen luo ja soittaa kaverin kotiin - tietysti oman kodin keskeisimmältä paikalta että kaikki varmasti kuulevat puhelimen. Jos kaverin puhelinnumerossa oli paljon viitosta isompia numeroita, soittaminen vaati erityistä kärsivällisyyttä kun numerolevyn pyörähtäminen vei niin paljon aikaa. Jos kaveri ei sattunut olemaan kotona, se oli sitten voi voi. Akuutin asian toimittaminen kirjallisestikaan ei oikein tullut kyseeseen; viestin kirjoittaminen kynällä ja paperilla nyt ehkä vielä olisi mennyt, mutta postin kulkeminen olisi joka tapauksessa ottanut muutaman päivän.
Huvipuistoreissu taas oli vähän kuin joulu: sitä odotettiin ja jännitettiin, ja se koitti vain kerran vuodessa.
Kyllä meidän kakarat ovat siis pilalle hemmoteltuja. Kävimme eilen huvipuistossa: viidettä kertaa tälle kesälle, jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna ja tällä kertaa ajoin jopa ihan toiseen maahan vain lapsia kieputtaakseni.
Täytyyhän kausikorteista ottaa ilo irti. Lähimmän huvipuistomme kausikortit maksoivat vuosi sitten bongaamassani tarjouksessa yhtä paljon (=vähän.. 40 taalaa, eli reilun 30 euroa kappale) kuin yhden päivän ranneke. Lähipuiston lisäksi samoilla kausareilla pääsee ketjun kaikkiin 18 huvipuistoon, joista suurimmassa osassa on lisäksi vesipuisto. Harmi, että Pohjois-Amerikka on niin valtavan suuri, ettemme todennäköisesti koskaan pysty käymään yhden kauden aikana kuin parissa-kolmessa eri SixFlags -puistossa. Sillä vaikka huvipuistoon pääseminen olisikin ns. ilmaista ja aikaakin meillä on, polttoaine maksaa, ulkona syöminen maksaa ja yönkin soisi mieluusti viettävänsä jossakin muualla kuin autossa.
Hotellikuluissakin koitan toki säästää parhaani mukaan. Expedian nettivarauspalvelussa on jännittävä Unpublished Rates -mahdollisuus, jossa asiakas määrittelee yöpymiselleen haluamansa kaupunginosan ja hotellin vähimmäispalvelut (esim. aamiainen, uima-allas). Tämän jälkeen Expedia ilmoittaa hinnan jolla yö tuollaisessa hotellissa irtoiaisi. Jos asiakas hyväksyy hinnan, hän maksaa hotelliyön ja siten sitoutuu ostokseen. Jippo on siinä, että hotellin nimi selviää vasta paria päivää ennen yöpymistä. Näin hotellit saavat myytyä muutoin käsiin jäävät huoneet, ja asiakas saa vähintään 40% alennuksen normaalihinnoista. Palvelut ovat vähintään varauksen yhteydessä ilmoitettuja ja huone vähintään sen kokoinen, että haluttu määrä henkilöitä mahtuu siellä yöpymään. Hyvällä tuurilla saattaa kuitenkin saada paljon enemmän: luksushotellin, sviitin tai vaikka kummatkin. Kannattavaa ja jännittävää
Me pääsimme yöksi 10 minuutin ajomatkan päähän Montrealin LaRonde -huvipuistosta. Hotellissa oli paitsi uima-allas, myös sauna. No joo.. lämpöhuone pikemminkin. Käänsin termostaatin täysille ja sain lämpötilan nousemaan peräti 50 celciusasteeseen. Saunan ovessa oleva kyltti kielsi pääsyn alle 16-vuotiailta, mutta se ei meitä rajoittanut kun ketään ei kiinnostanut saunoa lehmänhenkäystä muistuttavissa löylyissä.
Uiminen sen sijaan kiinnosti. Kesällä Suomessa pari metriä polskimana oppinut Pikkuveli jaksoi kehittää taitojaan peräti parin tunnin ajan ja ui allasta päästä päähän yhä uudelleen ja uudelleen..
Kiva viikonloppu on siis jälleen kerran takana, ja nyt alkaa humputtelukiintiö olla sopivasti täynnä. Tuntuu ihan hyvältä vaihtaa hauskapito vähän totisempaan touhuun kun koulut ja opiskelu torstaina alkavat meillä kaikilla neljällä!
Jos kaverille oli asiaa, piti hakeutua puhelimen luo ja soittaa kaverin kotiin - tietysti oman kodin keskeisimmältä paikalta että kaikki varmasti kuulevat puhelimen. Jos kaverin puhelinnumerossa oli paljon viitosta isompia numeroita, soittaminen vaati erityistä kärsivällisyyttä kun numerolevyn pyörähtäminen vei niin paljon aikaa. Jos kaveri ei sattunut olemaan kotona, se oli sitten voi voi. Akuutin asian toimittaminen kirjallisestikaan ei oikein tullut kyseeseen; viestin kirjoittaminen kynällä ja paperilla nyt ehkä vielä olisi mennyt, mutta postin kulkeminen olisi joka tapauksessa ottanut muutaman päivän.
Huvipuistoreissu taas oli vähän kuin joulu: sitä odotettiin ja jännitettiin, ja se koitti vain kerran vuodessa.
Kyllä meidän kakarat ovat siis pilalle hemmoteltuja. Kävimme eilen huvipuistossa: viidettä kertaa tälle kesälle, jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna ja tällä kertaa ajoin jopa ihan toiseen maahan vain lapsia kieputtaakseni.
Täytyyhän kausikorteista ottaa ilo irti. Lähimmän huvipuistomme kausikortit maksoivat vuosi sitten bongaamassani tarjouksessa yhtä paljon (=vähän.. 40 taalaa, eli reilun 30 euroa kappale) kuin yhden päivän ranneke. Lähipuiston lisäksi samoilla kausareilla pääsee ketjun kaikkiin 18 huvipuistoon, joista suurimmassa osassa on lisäksi vesipuisto. Harmi, että Pohjois-Amerikka on niin valtavan suuri, ettemme todennäköisesti koskaan pysty käymään yhden kauden aikana kuin parissa-kolmessa eri SixFlags -puistossa. Sillä vaikka huvipuistoon pääseminen olisikin ns. ilmaista ja aikaakin meillä on, polttoaine maksaa, ulkona syöminen maksaa ja yönkin soisi mieluusti viettävänsä jossakin muualla kuin autossa.
Hotellikuluissakin koitan toki säästää parhaani mukaan. Expedian nettivarauspalvelussa on jännittävä Unpublished Rates -mahdollisuus, jossa asiakas määrittelee yöpymiselleen haluamansa kaupunginosan ja hotellin vähimmäispalvelut (esim. aamiainen, uima-allas). Tämän jälkeen Expedia ilmoittaa hinnan jolla yö tuollaisessa hotellissa irtoiaisi. Jos asiakas hyväksyy hinnan, hän maksaa hotelliyön ja siten sitoutuu ostokseen. Jippo on siinä, että hotellin nimi selviää vasta paria päivää ennen yöpymistä. Näin hotellit saavat myytyä muutoin käsiin jäävät huoneet, ja asiakas saa vähintään 40% alennuksen normaalihinnoista. Palvelut ovat vähintään varauksen yhteydessä ilmoitettuja ja huone vähintään sen kokoinen, että haluttu määrä henkilöitä mahtuu siellä yöpymään. Hyvällä tuurilla saattaa kuitenkin saada paljon enemmän: luksushotellin, sviitin tai vaikka kummatkin. Kannattavaa ja jännittävää
Me pääsimme yöksi 10 minuutin ajomatkan päähän Montrealin LaRonde -huvipuistosta. Hotellissa oli paitsi uima-allas, myös sauna. No joo.. lämpöhuone pikemminkin. Käänsin termostaatin täysille ja sain lämpötilan nousemaan peräti 50 celciusasteeseen. Saunan ovessa oleva kyltti kielsi pääsyn alle 16-vuotiailta, mutta se ei meitä rajoittanut kun ketään ei kiinnostanut saunoa lehmänhenkäystä muistuttavissa löylyissä.
Uiminen sen sijaan kiinnosti. Kesällä Suomessa pari metriä polskimana oppinut Pikkuveli jaksoi kehittää taitojaan peräti parin tunnin ajan ja ui allasta päästä päähän yhä uudelleen ja uudelleen..
Kiva viikonloppu on siis jälleen kerran takana, ja nyt alkaa humputtelukiintiö olla sopivasti täynnä. Tuntuu ihan hyvältä vaihtaa hauskapito vähän totisempaan touhuun kun koulut ja opiskelu torstaina alkavat meillä kaikilla neljällä!
Kommentit