Karla-tädin iloksi meillä raikaa taas torvensoitto (joka keskeytyy säännölliseen "eeeeiku.." -parahdukseen, alkaakseen taas alusta).
Käyrätorvensoittajat ovat kuulemma kiven alla, tänä vuonna koulun orkesterissa ei ole ollut yhtään sellaista eikä alakoulun puolellakaan ole lähiaikoina tulossa uusia. Niinpä orkesterinjohtaja sai puhuttua Keskiveljen ympäri comebackiin (toivottavasti hän ei eksy katsomaan tätä videota... Torviparka saa tuntea nahoissaan sen kun käytös on niin paljon huonompaa kotona kuin koulussa!)
Middle/High School -orkesteri on oikeastaan aika hieno juttu, taas yksi pojo amerikkalaiselle koulusysteemille (onneksi, sillä kyllä minä niitä miinuspisteitäkin osaan jaella!). Se esiintyy paitsi omissa konserteissaan ja esiintymismatkoillaan, myös koko kylän yhteisöllisissä tapahtumissa. Halloween, Veterans Day ja Memorial Day -paraatit pääkadulla eivät olisi mitään ilman kouluorkesterin läsnäoloa.
Orkesterin myötä myös arvostukseni amerikkalaisia musiikinopettajia kohtaan on noussut. Käsittääkseni miltei joka koululla on oma orkesteri, jota johtaa koulun musaope. Eikä pelkästään johda, vaan myös opettaa kädestä pitäen jokaista musikanttia soittamaan instrumenttiaan. Kuuluukohan suomalaisen peruskoulun musaopen kykyrepertuaariin hallita kaikkien orkesterisoitinten salat? Kaikki vaskisoittimet, kaikki puupuhaltimet, kaikki lyömäsoittimet (no joo, jousisoittimilla ainakin meidän koulun orkesterista puuttuu, mutta onhan tuossakin jo pitkälti toistakymmentä erilaista instrumenttia!
Kommentit