Koululaiset ehtivät käyttää vanhempiensa selkänahasta revittyä leikkikenttää vain muutaman kuukauden, kun se "ulkoluokkahuonetta" lukuuottamatta suljettiin. Joltain kullanmurulta oli murtunut nilkka kannolta keikahtamisen seurauksena, ja toiselta nenä kiveen kompastumisen takia. Melko tavallisia sattumuksia leikkipuistossa tai vaikka ihan vaan metsässä, mutta liikaa muutamalle vanhemmalle (joiden lapset eivät todennäköisesti turvallisuussyistä liiku ikinä kotisohvaa kauemmaksi). Kourallinen pöhköjä vanhempia onnistui hankkimaan "pääsy kielletty" -nauhat hienon leikkipuiston ympärille vedoten siihen, ettei osavaltion leikkipuistojen turvallisuutta koskevia lakipykäliä voinut soveltaa Paw Print Parkiin. Ei kai niin, eihän se ollut muovista eikä teräksestä..

Onneksi tässä kylässä on tolkullisia äitejä ja isiä huomattavasti pöhköjä enemmän. Löytyi vapaaehtoinen lakimies ja löytyi monta vapaaehtoista kirvesmiestä, jotka selvittivät miten leikkipuistoa tulisi muuttaa että se täyttäisi pykälien vaatimukset. Löytyi myös iso porukka puuhakkaita vanhempia, jotka jo (toisen kerran!) pistivät pystyyn varainkeruutapahtuman toisensa perään että muutostöihin tarvittavat materiaalit saataisiin hankittua.