Mää oon niin onnellinen!!! Se kallis tentti Montrealissa on näemmä mennyt läpi ja vieläpä hyvällä tuurilla hyvin tiedoin. Enää yksi kurssi puristettavana, ja sitten en enää vaivaa päätäni ylimääräisellä sivistyksellä (ainakaan ennen kuin tulen taas syksyn kolkutellessa toisiin aatoksiin).

Toinen onnenaihe on se, että me taidetaan tuon muruseni kanssa olla sittenkin aika samanlaisia vaikka rusinapullan- ja pölynsietokyvystä sitä ei kyllä voisi mitenkään arvata. Kävi nimittäin ilmi, että suunnittelimme kumpikin pientä reissua tulevalle viikonlopulle ja mikä onnekkainta, vieläpä yhteistä sellaista. Minä en kuitenkaan ottanut asiaa puheeksi, sillä en uskonut kultani haluavan lähteä kotoa minnekään - onhan tämä viimeinen vapaa viikonloppu hänelle ennen kesälomaa. Niagaranhan minä vaan olisin halunnut nähdä, mutta kai sen ehtii myöhemminkin.. Muruni puolestaan ei halunnut ottaa matkasuunnitelmia puheeksi, sillä hän halusi yllättää minut. Tänään hän ei kuitenkaan malttanut enää pitää suutaan supussa, vaan ilmoitti meidän lähtevän viikonlopuksi.... Niagaralle!

*kiemurtelee onnesta*