Satuitte ehkä huomaamaan, kun viime viikolla huhuilin Facebookissa hommia Isoveljelle. Kesälomalla tuntuu palavan erityisen paljon rahaa, enkä ihan oikeasti keksi enää mitään mitä täällä kotona voisi tehdä - tai tarkemmin sanottuna mitään sellaista josta haluaisin hänelle maksaa :D Perheen sisäisen tulonsiirron sijaan peräänkuulutin pojalle siis ulkopuolista dollarilähdettä. Ja kyllähän niitä sitten tulikin! Koiran ulkoilutusta, ruohon leikkuuta ja veneenpesua - jotain pientä on ollut postauksestani lähtien melkein joka päivälle.

Nuoren työllistyminen ei tässä kaupungissa ole oikeastaan edes kovin vaikeaa. Kuten mekin totesimme, jenkki maksaa mielellään siitä että oma elämä hiukkasen helpottuu. Mutta kyllä täällä yrityksiinkin pääsee töihin heti kun vaan täyttää lain vaatimat 14 vuotta. Kun vakituinen asukasluku on noin 3000 ja turisteja ajankohdasta riippuen joko saman verran tai jopa kymmenkertaisesti, majoitus- ja ravitsemusalalla hanttihommia riittäisi. Lähes jokainen Lake Placidin useasta kymmenestä hotellista hakee siivoojia ja pyykinpesijöitä, ja lähes mihin tahansa ravintolaan voi päästä tiskaamaan (ja yletä siitä sitten tarjoilemaan, mikä on tippien takia haluttua hommaa). Ja kun työvoiman suhteen ei ole liikaa tarjontaa, myös nuorilla on hyvät mahdollisuudet työllistyä.

Yritin toki Isoveljellekin ehdottaa, että hän marssisi johonkin ravintolaan tai hotelliin. Main Streetilla on monta putiikkiakin jotka näkyvät hakevan osa-aikaista apua - esimerkiksi karkkikauppa kuulostaisi ainakin minusta hauskalta työpaikalta! Mutta Isoveljeä ei oikein napannut. "Emmä mitään sellasta työpaikkaa... Sinne pitäis sit aina mennä."

Sellaisiahan ne työpaikat vähän tuppaavat olemaan. Poistin määritelmän "hard working" FB-postauksesta jossa mainostin Isoveljeä. 

No niin, malliahan ei tarvitse kaukaa hakea. Enpä minäkään enää halua työpaikkaa jonne pitäisi aina mennä.. Ehdottomasti parasta nykyisessä pestissäni on se, että aikaa jää niin paljon muullekin, ja aika pitkälti juuri silloin kun itse niin haluan. 

Siksipä mietiskelin itsekin taannoin Facebookissa että "mitäköhän sitä oikein yrittäisi". Varmaankin juuri työtä vieroksuvasta laiskasta perusasenteestani johtuen en ole ikinä nähnyt itseäni yrittäjänä. Ja se taas johtuu siitä että olen kotoisin hyvinvointivaltiosta nimeltä Suomi. Suomessa on niin paljon helpompaa olla töissä jollekin muulle. Saat ruhtinaallisesti lakisääteisiä vapaita, ja palkka juoksee joka tapauksessa (myös näillä vapailla) vaikket raataisikaan niska limassa, kunhan vaan hoidat oman leiviskäsi rimaa hipoen. Yrittäjällä on toisin. Jos sinussa on työnarkomaanin vikaa, saatat jopa menestyä. Jos olet perusahkera, saatat tulla toimeen. Jos käytät aikaasi paljon muihinkin asioihin kuin yritykseesi, menet konkurssiin. Ja se on Suomessa paha juttu. Otsaan painetaan häpeällinen luuserin leima, ja talous on pahimmassa tapauksessa kuralla hamaan tappiin saakka. 

Täällä yrittämiseen voi kuitenkin suhtautua huomattavasti kevytkenkäisemmin. Yritys on helppo pistää pystyyn, mutta myös helppo lopettaa. Yritystä on helppo pitää toiminnassa ikäänkuin vasemmalla kädellä - byrokratia on minimaallista (ainoa muistettava asia on hyvä vakuutus), eikä verottajaakaan kiinnosta ensimmäiseen 10 vuoteen ellet sitten tao ihan oikeasti valtaisia summia. Siksi täällä syntyy kaiken maailman bisneksiä yhtä mittaa, ja niitä myös kuolee ilman että se olisi mikään biggie. Yhdellä sun toisella tuttavallani on paitsi "oikea" työpaikka, myös joku kiva pikku pisnes. 

Siitä se ajatus sitten lähti, että mitäköhän sitä yrittäisi. Haluan kyllä ehdottomasti jatkaa rehtorina olemista, mutta koska aikaa on muullekin, miksenpä minäkin yrittäisi jotain kun nyt kerran ollaan täällä missä se kannattaa. Jotain kivaa, mistä tykkään muutenkin. Suomalaista leipomoa meille on ehdoteltu, mutta vieroksun ajatusta mistään sellaisesta missä olisi kiinteitä kuluja vaikkei töitä huvittaisikaan tehdä. Ei siis kiitos mitään sellaista mihin tarvitaan toimitiloja.

Turismia tietenkin kannattaisi hyödyntää. B&B toimintaa ylimääräistä makuuhuonettamme hyödyntäen? Njaa... hyvästi suomalaiset viuhahteluni. Ja entäs jos tänne majoittuisi joku sarjamurhaaja! No mitenkäs olisi opastetut vuoren valloitukset? Kiipeilen joka tapauksessa, miksen löisi sillä rahoiksi. Eih... en jaksa odotella mitään sammaleenpällistelijöitä ja evästauonpitelijöitä. Ne kaksi outing clubin vaellusta jotka velvollisuutenani oli vetää viime viikolla olivat yhtä tuskaa!

Mutta sitten on se toinen intohimoni, karvaiset kaverit. Koemielessä loin profiilin kahteen eri palveluun, sittercity.com:iin ja care.com:iin. Kummassakin voi sekä etsiä että tarjota hoitopalveluja niin kaksi- kuin nelijalkaisillekin perheenjäsenille. Rekisteröityminen tapahtui oikeastaan puolivahingossa: alunperin piti näyttää Isoveljelle mistä koirantalutushommia voi löytää, mutta ilmoituksia ei päässyt lukemaan otsikkoa pidemmälle ilman rekisteröitymistä.

Yhtäkkiä sähköpostiini alkoikin sitten tipahdella kyselyjä. Niitä tuli nimenomaan turisteilta. Yksi oli jättämässä kääpiökoiraansa hotellihuoneeseen kokopäivävaelluksen ajaksi, ja etsi jotakuta tarkistamaan että hauvelilla oli kaikki kondiksessa. Toinen oli suunnitteli näille seuduille Suurta Päiväänsä, ja karvaisen perheenjäsenen haluttiin osallistuvan tiettyihin hetkiin kuten hääkuvaukseen ja ulkona pidettävään seremoniaan. Joku piti kuitenkin löytää varmistamaan että koira olisi oikeaan aikaan oikeissa paikoissa - ja tietenkin hyvinvoiva siinä välissä.

Niinhän siinä sitten kävi, että niitä koira-asiakkaita ei ole vain Isoveljellä vaan hupsistakeikkaa äidilläkin.. Ja kun ajatus on kerran lähtenyt, niin nythän se sitten lentää täyttä päätä. Tuossa ihan naapurissa olisi luksusresortti, mihin ei huolita koiria ollenkaan. Meillä taas on kellari, jossa on tosi paljon tyhjää tilaa ja jopa erillinen ulko-ovi. Mitäs jos siihen ulko-oven välittömään läheisyyteen eristäisi ihan pienen Adirondack-henkisen luksussviitin niille perheenjäsenille joita ei huolita tuohon naapuriin, mutta jotka kuitenkin haluttaisiin mukaan päivän rientoihin ja luontoon? Tästä tulisi myös oiva perhebisnes, minullahan on kohta peräti kaksi yli 14-vuotiasta yrityskumppania. jotka varmasti osallistuisivat mielellään tällaisen yrityksen hoitamiseen. 

Täällä kyllä asuu eräs sellainenkin joka voi olla toista mieltä hienoista suunnitelmistani. Mutta se ei ole nyt kotona moneen viikkoon, joten voin pyöritellä pisneksiäni ihan mielin määrin, ainakin päässäni (saattoi täällä kyllä yksi päivä eräs asiakaskin käväistä..). Tässä onkin nyt hyvä testi että lukeekohan se edes ikinä tätä blogia. Se koira älähtäköön johon kalikka kalahtaa :D