Kirjoitin joskus yläasteaikoina koululautakunnalle vetoomuksen, että historia pitäisi poistaa Hyryälän yläasteen opetussuunnitelmasta. Se oli pitkä, monen liuskan mittainen katkera ja paatoksellinen vuodatus. Olisi mielenkiintoista päästä lukemaan se uudestaan - enää en nimittäin vastaavaan kykenisi. En keksisi yhtä ainoata syytä miksei historiaa pitäisi opettaa. Koululautakuntaankaan kirjelmäni ei selvästikään tehnyt vaikutusta, sillä jouduin kärsimään historian opetuksesta vielä monta vuotta tapauksen jälkeen. 

Aika surkeastihan se oppi meni perille vastentahtoiselle oppilaalle. Surkea juttu sinänsä, sillä tässä elämäntilanteessa historian tuntemukselle olisi kysyntää.. Jälkikasvuni tietää kaiken USAn historiasta: intiaanisotia, vapaussotia ja sisällissotia märehditään vuodesta toiseen. Europan historiasta on yksi kurssi yläkouluvuosina, Suomi mainitaan siinä hädintuskin sivulauseessa. Olisi kiva, jos aukkoja sivistyksessä voisi edes yrittää täyttää täällä kotona ja Runebergin tortun mussutuksen tai itsenäisyyspäivän glögien lomassa mainita, mitä tässä nyt oikeastaan juhlitaankaan. No, onneksi on Google. Sieltä Pikkuveli saattoi oikaista luulonsa siitä, että Runeberg olisi noussut kuuluisuuteen loistavan torttukeksintönsä ansiosta.

Mutta saivatpa pojat hiljattain annoksen Suomi-historiaa vähän yllättävämmältäkin taholta. Tutustuin jokin aika sitten täällä päin asuvan Heiniin, jonka kotoa löytyy ihka oikea Suomi-museo! Heinin mies on ollut iät ja ajat kiinnostunut sotahistoriasta ylipäätään, mutta suomineidon kanssa avioituminen herätti kiinnostuksen nimenomaan piskuisen Suomen vaiheisiin maailmansotien kurimuksessa. Miehen kotimuseo koostuu kunnioitettavasta kokoelmasta kansallisaarteita, ja hän kyläillessämme heillä hän kertoi meille kokoelmaansa liittyviä tarinoita joita en (ehkä?) kuullut historian tunnillakaan. Vai mainittiinko siellä muka, että valtioneuvoston lipputangossa ehti vuosina 1917-18 liehua näin räväkkä ehdotelma ennen kuin lopullinen päätös tyylikkäästä siniristilipustamme saatiin tehtyä?