Muistan kun muutimme tänne 5,5 vuotta sitten. Monta viikkoa tuntui kuin olisi ollut lomalla. Oli kuuma, vieressä oli hiekkaranta ja tenniskenttä, kaduilla maleksi muita turisteja ihmettelemässä Lake Placidin lukuisia matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. En tuntenut ketään vastaantulijaa, kukaan ei tuntenut minua (vaikka tervehtikin ystävällisesti ja herraisä sentään, kyseli pokkana myös kuulumisia!). Kaupassa käyntiin sai kulutettua ikuisuuden kun ei meinannut löytää mitään tuttua ja turvallista, eikä oikein tiennyt mitä niistä uusista tuttavuuksista olisi voinut valmistaa.

Lomatunnelmaan vaikutti myös se, ettei meille koskaan tullut mitään postia. Jos laatikosta joskus löytyi jotain, se oli takuulla kannettu vahingossa väärään osoitteeseen.

Vaan toisin on nyt. Tänäänkin tuli kaiken maailman kuorta, korttia ja lämäskää. Mutta kovin on posti amerikkalaista, erilaista kuin Suomessa. Meille tuli mm. lasku, joka maksetaan postittamalla lähettäjälle vastauskuoressa shekki sekä laskusta repäisty maksuosa. Tuli myös papereita, joissa lukee isolla THIS IS NOT A BILL. Ne ovat vakuutusyhtiöltä, ja niissä kerrotaan kuinka paljon vakuutusyhtiö on maksanut siitä hyvästä että Keskiveljen selkävaivaan löytyi vihdoin diagnoosi.

Tässä on vain korvaukset röntgenkuvauksista, fysioterapiaa koskevat ilmoitukset ehdin jo pistää kierrätykseen ja magneettikuvauksesta ei ole vielä kuulunut mitään.. On onni että on työpaikka. Täällä se nimittäin tarkoittaa myös sitä, että on vakuutus. Muuten sitä saisi pitää sormet ja varpaat ristissä ettei koskaan sattuisi mitään.

Sitten tuli postia oikeudesta. Tämä on jo toinen kerta viiden vuoden sisään, kun lähestyvät samalla asialla: kartoittamalla, olisinko sovelias kutsuttavaksi valamiehistöön. Siis päättämään, onko joku rikollinen vai ei. Saattaisihan siitä tulla aika kaikkivoipainen olo, mutta olen kuullut ettei tuota nakkia kannattaisi itselleen toivoa. Päivä on pitkä ja tylsä, paljon tyhjänpanttina odottelua, eikä se ole vain yksi päivä vaan keskimäärin niitä on 5-7 putkeen. Olen kai sulautunut joukkoon niin hyvin, ettei ne meinaa uskoa etten kelpaa valamiehistöön kun jo toista kertaa sitä tivaavat. Pääsen taas pälkähästä, kohdan 3 perusteella. Ja eiköhän asianlaidan voi myös pitää tällä tolalla.