Keskiviikkona oli kalenterin mukaan First Day Of Spring, mutta ulos katsoessa sellaisesta ei ole kyllä tietoakaan.. Lunta tulla tupruttelee edelleen päivittäin, edellisten hankien päälle. Päivisin pitelee pikku pakkasta tai käväistään jopa plussan puolella, mutta yöt ovat kylmiä, noin -20C. 

Jääkiekkokausikin saa siis jatkua. Blue Bombers -kauden päätyttyä maaliskuun alussa Keskiveljeä pyydettiin eräänlaiseen "All Stars" -joukkueeseen, Tri-Lakes Timberwolveseihin, jonka pelaajat ovat Saranac Lakesta, Lake Placidista ja Cantonista. Joukkue on koottu kolmea eri turnausta varten, joista ensimmäinen oli täällä omalla kylällä ja päättyi tänä aamuna kultamitalien merkeissä. 

Itse olen saanut hyvää jumppaa aivoilleni, kun olen viime ja tämän viikonlopun aikana joutunut opettelemaan monta uutta nimeä: ensin Isoveljen uuden futisjoukkueen kanssa, ja nyt näiden Timberwolvesien kanssa. Amerikkalainenhan tervehtii vastaantulijaa aina: tuntemattomia ilman nimeä, mutta tuttuja ehdottomasti nimen kanssa. Nimi kuuluisi opetella ja muistaa kerralla, eikä tutustuessa ole yhtään noloa jankata nimeä niin kauan että varmasti oppii sen oikein. Sen sijaan on aika noloa, jos tunnin päästä sama tyyppi tulee vastaan, eikä osaa sanoa kuin "Hi". Tässä on itselleni vieläkin opettelemista, vaikka nykyisin yritän aina uuden ihmisen tavatessani painaa mieleen jonkun muistisäännön, jolla nimi pysyy mielessä.

Saimme viikonlopun aikana kuulla taas kerran useita versioita Keskiveljen nimestä, sen verran tiuhaan tahtiin sitä peleissä kuuluteltiin. Yksi versio oli selkeästi Kokkonen, liekö bongattu hallin käytävältä, Suomen v. 1980 olympiajoukkueen nimikkokopin ovelta?