Lähetin juuri työhakemuksen erääseen pieneen yksityiskouluun, jolle tein vuosi sitten nettisivut. Koulu hakee osa-aikaista lisäapua toimistohommiin. Hakemusta laatiessani otin mallia netistä löytyneistä tyypillisistä amerikkalaisista hakemuksista. Sen seurauksena hakemukseni vilisee sellaisia ylisanoja, että nöyrempää hävettäisi.. Koskaan aiemmin en ole ollut näin ylivertaisen, poikkeuksellisen, hämmästyttävän, ihmeellisen etevä, pystyvä ja lahjakas.

Mutta tämä on vasta alkusoittoa. Jos saan markkinoitua itseni kyseiselle pallille (mikä olisi jo suoritus sinänsä; tiedän että paikkaan haetaan ensisijaisesti henkilöä joka pystyisi setvimään heinäkuisen hakemusruuhkan.. jolloin meikäläinen levyttää laiturinnokassa kaukana Suomessa ), seuraavaksi pitää markkinoida itsensä liittovaltion muukalaisosastolle. Sille pitää toimittaa pätevät selvitykset siitä, että olen ehdottomasti ainoa oikea vaihtoehto koko Amerikassa hoitamaan kyseistä hommaa. Todisteiksi kelpaavat luonnollisesti koulu- ja työtodistukset, mutta myös merkittävät ammattilliset palkinnot tai minusta julkaistut lehtiartikkelit. Käyköhän Tuusulanjärven Viikkouutisissa vuonna 1983 julkaistu kuva Hippo-hiihtovoittajasta? Hyväksi voidaan myös lukea minut tuntevien tärkeiden henkilöiden lausunnot ylivertaisista kyvyistäni. Onneksi tunnen tosi tärkeitä henkilöitä, kuten toimintansa lopettaneen Uudenmaan Mopsiystävät - Nylands Mopsvänner ry:n monivuotisen puheenjohtajan. Toimin hänelle sihteerinä melkein kuusi vuotta (mikä tekee viisi vuosikokousta), eikös se nyt jo osoita jotakin??

Jos liittovaltion muukalaisosasto on kanssani yhtä mieltä erinomaisuudestani ja antaa minulle luvan hakea työlupaa, minun pitää poistua maasta. Tämä on se kohta, jonka takia jumituimme toissasyksynä kolmeksi viikoksi Montrealiin kun puolisoni haki omaa työlupaansa ja meille muille perheenjäsenviisumia. Eli työlupaa hakeva henkilö ei muutamia viikkoja kestävän hakuprosessin aikana voi olla Yhdysvalloissa, vaan hänen tulee saapua sinne aikanaan työluvan kanssa (mikäli työluvan saa), rajan yli mistä tahansa muusta valtiosta.

Tämä on syy, että innostuin aikani kuluksi hakemaan työpaikkaa juuri nyt. Minulle sopisi vallan hyvin odotella hakuprosessin etenemistä siellä laiturinnokassa. Toki pitäisi käydä välillä Helsssingissä myymässä itseään USAn suurlähetystön työlupa-asioista päättävälle tyypille, mutta olisi se vallan toista kuin rampata viikkokausia hotellihuoneen ja suurlähetystön väliä Montrealissa.

Elämme siis jännittäviä hetkiä, mutta sehän ei ole mitään uutta. Jännittävää on ollut poliisin, asianajajan, veroviranomaisten ja kirjanpitäjänkin kanssa!

Tänään on perjantai, pizzapäivä (muut päiväthän meillä on makaroonipäiviä). Yksi road trip -tuliainen päätyi lähtemättömäksi vieraaksi perjantain pizzapöytäämme: Alfredo-pizza nimittäin. Maistoimme sellaista jossakin Pennsylvaniassa, ja etenkin tomaattia vierastava Keskiveli ihastui siihen niin ikihyviksi että alfredopizzaa on spring breakista lähtien tehty joka perjantai pepperonipizzan lisäksi. Resepti on äärimmäisen yksinkertainen: pizzapohjan päälle levitetään tomaattikastikkeen sijaan valmista alfredo-juustokastiketta, ja kuorrutteeksi pistetään normaali pizzajuustokerros. Halutessaan perin juustoista elämystä voisi jalostaa ruokaisammaksi vaikkapa kanalla, kinkulla tai katkaravulla, mutta hyvää se on ilmankin - varsinkin tuhdin valkosipulitujauksen kanssa