Tutun ja turvallisen kotimaan ulkopuolella oleskellessaan tulee tahtomattaankin tehtyä jatkuvaa vertailua siitä, mikä on eri tavalla siellä ja täällä. Huomattua asioita, jotka ovat paremmin tai huonommin. Rakennettua päässään ihannevaltiota, jossa yhdistyisi pelkästään kaikkien paikkojen parhaat puolet.

Lyhyiden oleskelujen aikana tehdyt havainnot saattavat kuitenkin vaihtaa perspektiiviä, jos oleskelu muuttuu pysyvämmäksi. 

Suomalaisten turhanpäiväinen valitus ja negatiivisuus on tullut esille monta kertaa tässäkin blogissa. Amerikkalainen on sen sijaan positiivinen ja hymyileväinen. Pitkän aikaa ajattelin sen ilman muuta olevan sellainen asia, joka on paremmin täällä kuin siellä, mutta onko itsepäisen positiivisuuden seuraukset sittenkään aina pelkästään positiivisia?

Meillä on ollut koko ajan joku auto korjattavana käytännössä viime elokuun lopulta saakka. Korjaamo on kylän suurin, sen omistaja Jay tosi mukava ja valtavan työteliäs mies, joka avaa korjaamonsa ovet auringon noustessa ja sulkee ne niin myöhään, etten (minäkään, iltakukkuja!) ole ikinä päässyt sitä todistamaan - meillä on siihen aikaan jo vintti pimeänä. Autoa ei yleensä tarvitse noutaa korjaamolta itse, Jay palauttaa sen aamuyön tunteina talliin. Työn hän tekee edullisesti ja joka merkin niksit tuntien. Nopeasti? Sekä omissa että asiakkaan toiveissa kyllä varmasti. 

Viime elokuusta lähtien olemme kuitenkin odottaneet ylihuomista. Ensi tiistaita. Viikonloppua, tai ensi viikon alkua nyt viimeistään. Jay jaksaa antaa arvioita siitä koska auto on valmis, ja me jaksamme niitä kuunnella. Sillä ihan kuten negatiivisuuskin, positiivisuus tarttuu.

Muutamia kertoja Jay on kuitenkin jäänyt kiinni suoranaisesta valehtelusta. Kahdesti "tänään valmis" on muuttunut "ylihuomenna valmiiksi", koska hänen tilaamansa osa on "rekassa joka hajosi moottoritielle". Ensimmäinen kerta meni vielä heittämällä läpi, mutta kun toinenkin rekka hajosi vain pari viikkoa edellisestä, epäilykset heräsivät. Kun hän seuraavan kerran väitti tilanneensa osan "eilen" tietystä paikasta, soitin salaa sinne paikkaan ja tarkistin tilauksen olemassaolon. Sitä ei löytynyt vasta kuin seuraavalla viikolla.

Olen marmattanut Jayn toiminnasta monille paikallisille, mutta heitä vaan naurattaa. No juu, sellainen heppuhan se vähän on. Yhden tyypin autoa se kuulemma korjasi puolitoista vuotta. Mutta kyllä se on kova poika tekemään töitä! Ja niin palvelualtis! Ja hymyilevä ja positiivinen! Se kaikki on amerikkalaisessa kulttuurissa kovassa huudossa, ja siksi Jayn liike on pystyssä ja menestyy jo neljättäkymmenettäkuudetta vuotta. 

Positiivisuuden kääntöpuoli on se, ettei karuja realiteetteja suostuta myöntämään. Jay ei ole läheskään ainoa laatuaan. Samasta aiheesta puolisoni saa päänsärkyä paikallisten latujemme kunnossapidosta vastaavan organisaation takia. Suuria, positiivisia lupauksia, paljon hymyä ja rentoa meininkiä - ja käteen jää tyhjää. Jalkapalloseuraa pyörittäessäni olen jo oppinut sen, että jos mitään ei kuulu, se tarkoittaa kieltävää vastausta tai jotain muuta huonoa. "Ei" ei vaan tule kysymykseen. Joko ollaan hiljaa, tai keksitään jotain joka ei kuulosta niin pahalta (vaikkei se sitten olisi ihan tottakaan).

Tämä kulminoitui aika hyvin tänään Pikkuveljen aamuisissa mäkihyppytreeneissä. Lähtöä tehdessämme valmentaja kysyi, oliko Pikkuveli aikeissa osallistua myös iltapäiväharjoituksiin. "Maybe", Pikkuveli totesi iloisesti hymyillen. Pois kävellessämme kysyin, jaksaisiko Pikkuveli varmasti toiset hyppytreenit - aamu oli kuitenkin alkanut jo kello kuuden jääkiekkopelillä. "Äiti hei. Maybe tarkoittaa että niinku ei." 

Pikku paskiaiseni, ihan jenkki!

Suomalaista sanotaan, että ne ovat rehellisiä. Kuulostaa hyvältä, mutta totta puhuen en ole pitkään aikaan pitänyt liiasta rehellisyydestä. Sellaisesta harkitsemattomasta tahdittomuudesta, jossa viis veisataan toisen tunteista, ei suvaita toisenlaisia valintoja, vaan pamautetaan rumia asioita päin naamaa sillä verukkeella, että rehellisyys se maan perii. Pari sellaista ihmistä kuului joskus lähipiiriini, eikä siinä kukaan maata kyllä perinyt. Siltoja sen sijaan roihusi edessä ja takana ja kaikkia ahdisti. Mutta asioiden katselu kauempaa ja näin kauan on asettanut tämän(kin) asian uuteen perspektiiviin. Jos positiivisuus johtaa epärehellisyyteen, ehkä se suora puhe ja rehellisyys on kuitenkin ihan hyvä juttu, ainakin useimmiten. 

Suomessa tunnutaan viljeltävän paljon sanontaa "positiivisen kautta". En tiedä kuka sen oikeastaan keksi ja missä yhteydessä, mutta suomalaisille sen hokeminen ja käytännössä toteuttaminen tekee varmasti ihan hyvää. Monet huonotkin asiat voi nähdä positiivisessa valossa eikä vaan keskittyä marmattamaan ja valittamaan. 

Täällä voisi sen sijaan lanseerata sanonnan "negatiivisen kautta". Jay voisi vaikka opetella sanomaan, että autosi on todennäköisesti valmis vasta ensi kuussa, mutta toivotaan kuitenkin että aikaisemmin. Oltaisiin rehellisiä mutta positiviisia - ihan kuin ihannevaltiossa!