Pidän yllätyksistä. Mukavat yllärit ovat tietenkin ihan oma lukunsa, mutta vähemmän mukavatkin menevät kivoina mielikuvitusharjoituksina, mikäli niihin liittyy haaste saada mahdollisimman nopesti kokoon Plan B. Pidän siitä, ettei elämä ole kovin tarkasti suunniteltua, vaan asioita voi tehdä niin ex tempore kuin nyt lapsiperheen arki suinkin sallii. Minusta on kutkuttava ajatus, ettei meillä ole aavistustakaan siitä mitä teemme kun täältä lähdemme (enkä nyt tarkoita tällä maallisen vaelluksemme päättymistä, tyhjän potkaisemista tai muuta yhtä runollista, vaan täältä Lake Placidista ja Amerikasta lähtemistä). Emmehän oikein edes tiedä koska aiomme täältä lähteä.

Toisaalta, rakastan perinteitä. Rakastan sitä, että perjantaisin on aina pizzaa ja sen jälkeen Hauskoja kotivideioita ja sipsejä tai popcorneja (tai kumpaakin, jäätiin kiinni ). Ihan mahtavaa, että juuri perjantai-iltaisin täälläkin tulee America's Funniest Homevideos peräti neljä tuntia putkeen!

Perjantaisin on lapsille sipsien kanssa limsaa ja äidille pullo kaljaa, jos oikein hurjiksi ruvetaan niin jopa kaksi. Lauantaina taas on karkkipäivä.

Näitä viikonloppuperinteitä vaalimme suurella hartaudella kesät talvet. Kukkilassa, Teiskossa, Lake Placidissa ja taivas yksin tietää missä seuraavaksi. Tänä viikonloppuna nämä traditiot maistuivat kuitenkin erityisen hyviltä. Niin se vaan on, ettei viikonloppu tunnu oikein viikonlopulta ilman sitä edeltävää arjen raadantaa. "Miksei aina voi olla lauantai" -biisin sanoittaja ei tainnut tietää mistä puhui.

Ps. Lake Placid Open sai tänään taas jatkoa kolmen kuukauden kesätauon jälkeen. Vaikka meillä on kivaa keskenämmekin, peräänkuulutamme yhä kanssakilpalijoita kaikkiin sarjoihin. Hop hop!