Kun 16-vuotiaana halusin vähän tiputtaa painoani (ihan kuin 50 kilosta olisi näillä senteillä ollut paljon tiputettavaa
), riitti kun katsoin ananaspurkkiin päin. 20-vuotiaana se ananaspurkillinen piti ihan syödä että paino tippui kolme kiloa, ja avot: mahduin äitini vanhaan hääpukuun. Vielä 30-vuotiaanakin riiti, että jätti viikoksi margariinin pois leivän päältä eikä farkut enää sitten kiristäneet.Vaan nyt on toisin. Tämä dramaattinen, lopullisin muutos keski-ikäisen eukon yskähtelevään aineenvaihduntaan tapahtui menneenä kesänä. Silloin kävi kuten aina ennenkin Suomessa lomaillessani: vaaka näytti loman lopussa neljä kiloa enemmän kuin alussa (mielenkiintoista sinänsä, tuo 4kg on muuten osoittautunut vakioksi - olin sitten Suomessa kesällä tai talvella, kaksi viikkoa tai seitsemän viikkoa). En ollut järin huolissani, sillä lomakilot ovat tähän saakka kadonneet heti kun olen palannut arjen rutiinehin: 5-6 treenikertaan viikossa ja pullattomiin/karkittomiin/mansikka-limettömiin arkipäiviin (tuon siiderin osalta jään kyllä täällä Amerikassa viikonloppuisinkin ilman
).Nyt mitään muutosta ei kuitenkaan tapahtunut kuukaudessakaan arkeen paluun jälkeen. Seuraavaksi jätin kokonaan pois rakastamani raudan vääntämisen salilla. Ihan siltä varalta, että 7 viikkoa
Mutta kun ei. Välillä vaaka saattoi näyttää 100g vähemmän, mutta seuraavana päivänä taas 200g enemmän. Farkut huutelivat vaatekaapista peläten joutuneensa täysin lökäpöksyjen syrjäyttämiksi, mutta jos yritin kiskoa ne jalkaani, reidet ja persus huusivat uupuvan verenkierron perään vielä kovempaa. Kahden ja puolen kuukauden taistelun jälkeen ajattelin, että vaihtoehtoja on kaksi: tyydyn kohtalooni ja uusin farkkuvarastoni (ja painan 8kg normaalia enemmän joulun jälkeen, 12 kg enemmän vuoden päästä.. ja jonain päivänä joudun varaamaan lentokoneesta kaksi istuinta että edes pääseen Suomeen lihomaan lisää!), tai ryhdyn viimeiseen taistoon.
Ja tässä sitä nyt taistellaan! Noudatan kolmatta viikkoa erään suomalaisen fitness-ikonin teeveestäkin tuttua ruokavaliota nimeltä GoFatGo. Ja vihdoinkin tuntuisi, että edes JOKIN tehoaa! Paino hiipii gramma grammalta alaspäin siitäkin huolimatta, että viikonloppuisin relaan ja syön mitä mieli tekee. Ilman näitä huilihetkiä en näet pystyisi nilelemään joka kiesuksen aamu kaurapuuroa johon on sekoitettu puoli purkkia raejuustoa.. ja iltapalan 10g vehnäleseitäkin on muuten yllättävän kookas, kuivakka keko vaikka kuinka yrittäisi valita sen seuraksi pakastealtaan mehukkaimmat marjat
Viisi päivää viikossa noudatan dieettiä kuitenkin pilkulleen, orjallisesti ja grammalleen (oli pakko ostaa keittiövaaka joka näyttää grammat: unssien ja paunojen muuttaminen grammoiksi viisi kertaa päivässä alkoi olla jo vähän liikaa..). Koko perheen yhteisten päivällisten kehittämisestäkin on tullut suoranaista taidetta, kun mietin miten sapuskat voisi valmistaa siten että ne uppoaisivat muille mutta saisin niistä omankin lautaselliseni irti ilman mitään ylimääräisiä ainesosia.Saas nähdä, kauanko joudun elämään näin. Luultavasti jouluun saakka, ja sitten taas joulun jälkeen kesään saakka, ja sitten taas kesän jälkeen seuraavaan jouluun saakka. TÄLLAISTA on siis olla vanha
Kommentit