Lisa Matthews: "VÄSYTTÄÄ. Teimme mieheni kanssa sitä hiton kalkkunaa kahteen asti aamulla. Tosin, käyhän sekin parisuhdeajasta ;)"

Courtney Brown: "Been there, done that.. Tässä taloudessa on ollut kolme ekaluokkalaista ennen Owenia, joten meillä on jo kokemusta. Tänä vuonna kalkkuna valmistui ennätysajassa, siihen meni vain viikko. Vähän vetää kyllä haikeaksi kun tietää, että tämä oli sitten viimeinen kerta.. meillä on ollut aina oikeastaan todella hauskaa sen parissa. Mukavaa, kun koko perhe voi tehdä jotain yhdessä."

Erin Ordway: "Näin kaupassa lähes ruskeita kurpitsoja ja sain siitä loistoidean. Tiedättehän, ruskea kuin kalkkuna, pyöreä kuin kalkkuna, kooltaan kuin kalkkuna.. Vain paljon värjättyjä sulkia ja liimaa, niin se oli siinä! Tulette näkemään huomenna kun Olivia kantaa kalkkunansa kouluun, hän varmaan halkeaa ylpeydestä ennen kuin ehtii sisälle saakka.."

Lisa Matthews: LOL

Courtney Brown: "Moneltako menette katsomaan kalkkunanäyttelyä? Voisimme mennä yhdessä?!?"

Kylmä hiki puskee kasvoilleni kun skrollaan aamukahvin lomassa kalkkunoita vilisevää Facebookia. Tämän keskustelun lisäksi uutisvirtani on täynnä kuvia Pikkuveljen virnistelevistä luokkakavereista, taustalla tuulettavine perheineen. Ja heidän kalkkunoistaan. Itse ommelluista pinkeistä pehmokalkkunoista, pahvikalkkunoista, ties mistä aineksista kyhätyistä jättikalkkunoista. Eih... eih... ja vielä kerran eih. Olen mokannut, taas. Juu, meilläkin on tehty kalkkunaa. Siihen meni peräti 20 minuuttia kun jokainen perheenjäsen väritti tai koristeli osan (valmiiksipiirretystä) kalkkunasta. Mutta näköjään olen tulkinnut ohjeet ihan väärin, ja nyt alkaa olla myöhäistä korjata asiaa. Kalkkunanäyttelyn osallistujat pitää viedä kouluun tunnin päästä.

Pikkuveljen kotiin tuomissa ohjeissa luki näin:

"On vuotuisen Kiitospäivä-kalkkunan aika! Tehkää koko perheen voimin kalkkuna, joka osallistuu Kiitospäivä-viikon kalkkunanäyttelyyn. Voitte esimerkiksi värittää oheisen kalkkunankuvan, tai piirtää oman. Tärkeintä on, että koko perhe osallistuu. Kalkkunoiden on oltava näyttelypaikalla viimeistään aamulla 21. marraskuuta. Pitäkää hauskaa!" 

Ensinnäkin, emme pitäneet kovin hauskaa. Etenkin Isoveljen maanittelu kalkkunanväritykseen oli kuin olisi ehdottanut hänelle hirteen menoa tai ämpärillistä mätiä sian silmämunia aamupalaksi. Toisekseen, ohjeet olisi pitänyt lukea rivien välistä. Sillon olisi tajunnut, että näin siinä luki OIKEASTI:

"On vuotuisen Kiitospäivä-kalkkunan aika! Luokaa koko perheen voimin kalkkuna, joka osallistuu Kiitospäivä-viikon kalkkunanäyttelyyn. Käyttäkää koko mielikuvituskapasiteettinne, puolen vuoden ansiotulonne ja kaikki 3-tuntisilta yöunilta ja pikaruoka-aterioilta liikenevä aika. Rakentakaa ennennäkemättömän ihmeellinen supervoittajakalkkuna. Jos olet tyhmä, laiska ja huono vanhempi joka haluaa näyttää lapselle esimerkkiä aidanylityksestä siitä missä aita on matalin, voitte esimerkiksi värittää oheisen kalkkunankuvan. Paljon paremmaksi et muutu vaikka piirtäisit uuden. Tärkeintä kuitenkin on, että koko perhe osallistuu niin että voitte valehdella kaikille, kuinka uskomattoman ihanaa teillä oli tämän projektin parissa!"

Ja me kun luulimme liitävämme innovatiivisuuden aallonharjalla koristellessamme valmiskalkkunaa jyvillä ja ryyneillä. Vielä ehdin sentään tökätä pahvikalkkunan peräpäähän pari toisesta taideteoksesta varastettua sulkaa. Mutta silti.. Pikkuveli-parka. Kohta lähdemme viemään näyttelyyn luuserikalkkunaa. 

Tää olisi ollut niiiiiiiiiiiiin mun juttu tehdä maailman hienoin 3D-kalkkuna. Ehkä jopa 4D. Pitäisikö tehdä vielä yksi lapsi? Äkkiäkös aika taas lentää niin, että meillä on uusi ekaluokkalainen. Haluan revanssin!