Kouluruokailu. Suomalaisen mielessä se tarkoittaa makaronilaatikkoa, broilerikiusausta, kalakeittoa, lihapullia, perunamuusia. Amerikkalaisen mielessä hampurilaisia, hotdogeja, sandwicheja, pizzaa, nugetteja, ranskalaisia. Saahan nekin tehtyä terveellisiksi ja ravitseviksi, mutta ei ehkä amerikkalaisen suurtalouskokin tietotaidolla eikä sillä $1.75 dollarilla mikä on koululounaan hinta. Helppous ja edullisuus on kuitenkin tähän asti tehnyt koululounaista minulle vastustamattoman vaihtoehdon, ja pojat ovat popsineet niitä mielellään - kukas ipana nyt ei roskaruuasta tykkäisi. 

Mutta ipanoilla on taipumus kasvaa isoiksi, ja korvien välissä kasvavan tiedon määrä lisää tuskaa. Isoveljestä on viime kuukausina kuoriutunut jopa tuskastuttavan ravintotietoinen. Kuvioihin on tullut päivittäisten parituntisten futistreenien lisäksi päivittäinen saliharrastus, joten on toki perin kannatettavaakin että tankkauspuoli on kasvavalla henkilöllä kohdillaan. Nuoren miehen vaatiman ruuan sekä määrä että laatu ovat nousseet ennennäkemättömiin sfääreihin, joihin koululounaat eivät yksinkertaisesti istu (eivätkä muuten enää sipsit, limsat ja karkitkaan - ei edes kerran viikossa kuten meillä on ollut tapana). Niinpä olin eilen tosipaikan edessä, kun suunnittelimme eväspakettia joka riittäisi sekä 6,5 tunnin koulupäiväksi että sitä välittömästi seuraavalle vieraspelimatkalle, josta olisi paluu vasta myöhään illalla. Ei mitään mikä vaatisi lämmitystä, ei mitään mikä menisi helposti pilalle pitkän päivän aikana. Mielellään sormin syötävää (bussiin ei saa viedä mitään aseeksi katsottavaa). Ei mitään jossa on pähkinää (bussissa on pähkinäallergikko). Tietenkin terveellistä, varmasti tarpeeksi. Uskomattoman vuoren kokoaminen täytetyistä tortilloista, ruisleivistä, hedelmä-, vihannes ja marjapurkeista, proteiinipatukoista ja juomapulloista iltamyöhäisellä kiinnitti tietysti nuorempienkin veljesten huomion, ja mitä isot edellä...... Kuulin toisen ja sitten kolmannenkin julistuksen, että mä en sitten muuten enää ikinä syö koulun ruokia. 

Hienoa, pojat. Eilen kolmen eväslaukun kokoamiseen tuhraantui tunti ja vartti. Eli se aika, joka oli tarkoitus käyttää Ensitreffit alttarilla toisen tuotantokauden aloitusjaksoon. Ja sama toistuu tästä lähtien joka ilta??? Ei. Tässä on toiminnan tehostamisen paikka, joka täytyy kai vaan ottaa nöyränä vastaan, murusteni hyvinvoinnin nimissä. Ensitreffit alttarilla voi katsoa sitten uusintana ensi kesänä. Ja on tavallaan aina kiva huomata, että opittavaa riittää monissa jutuissa vaikka joillain alueilla onkin jo ihan pro ;)