Ronssiahan sieltä järvenjäältä saatiin sitten puristettua. Voitto oli erityisen makea, sillä saimme pestyä joukkueen, jolle olimme aiemmin hävinneet. Ison cityn poikien ja tyttöjen peli painottui silloin huomattavilta osin käsittämättömään väkivaltaisuuteen, jatkuvaan vit... suunsoittoon sekä valitettavasti myös maalien takomiseen. Ja me kun luultiin, että sinne oli tultu pitämään hauskaa.. :O Sunnuntai-aamuna vastaan maleksi kuitenkin harvinaisen hiljainen porukka, kiitos kaiketi lauantai-illan turnausbileiden jotka eivät meitä paikallisia niin houkutelleet (allekirjoittanutta lukuunottamatta :D).

Mitskun lisäksi turnauksesta oli tuliaisina uusi suomalaistuttavuus. Hauskaa oli, että saimme ihan sattumalta tietää toistemme olemassaolosta jo turnauksen alkuvaiheessa joukkuekaverini eksyttyä juttusille oululaislähtöisen Simon kanssa. Kun myöhemmin kuljeskelin aluella Suomi-huppari päälläni, moni tuli nykimään innoissaan hihasta ja kertomaan "uutisena", että paikalla on toinenkin suomalainen - ja samoin kävi kuulemma Simolle. Aika eksoottiseksihan siinä tunsi itsensä, paikalla oli kuitenkin 350 pelaajaa! Kenellekään ei kuitenkaan tuntunut tulevan yllätyksenä että tiesimme jo toisemme - eihän Suomessa ole kuin 5 miljoonaa asukasta. Pakostakin kaikki tuntevat toisensa!

Simo tosin on vielä suurempi julkkis kuin minä. Hän jakaa kansalaisuuden ja kiekkohulluuden lisäksi myös kolmannen yhteisen nimittäjän meidän perheen kanssa: intohimon ruisleivän paistoon :) Teimme vaihtarit: me saimme Simolta maistiaisiksi erinomaisen hyvää reikäleipää, ja Simon taskuun sujahti toinen sinivalkoinen funktionaalinen elintarvike: pussillinen kesällä Suomesta tuotua täysksylitolipurkkaa (jonka hyödyllisyyttä ei muuten täällä ole vielä hoksattu.. olisikohan siinä markkinarakoa ruisleivän rinnalle??).

http://yle.fi/uutiset/ruisleipaa_koti-ikavaan_new_yorkissa/6158073

http://www.nordicbreads.com/?page_id=179