Pysytään urheiluteemassa, mitäpä sitä hyvää aihetta vaihtamaan :)

On vähän nurinkurista, että osaavimmat ja ammattitaitoisimmat valmentajat palkataan yleensä luotsamaan jo huipulla olevia urheilijoita ja joukkueita. Pikkujunioireiden valmentajiksi värvätään isompia junioreja tai innokkaita vanhempia. Käy siis niin, että urheilijan uran ensimmäiset 10-15 vuotta asiat tehdään miten kuten, ja sitten vasta aletaan satsata (ja korjailla niitä sitkeitä virheitä mitä pienenä oppi). 

Joskus juniorinkin kohdalle sattuu kuitenkin helmivalkkuja. 

Pikkuveli kaatui joulunpyhinä pahasti hyppytreeneissä, ja teloi nillkkansa niin että joutui sivuun niin mäessä kuin kaukalossakin moneksi viikoksi. Jääkiekon pariin palaaminen sujui jouhevasti, mutta hyppyrinnokalta uuteen nousuun ponnistaminen olikin helpommin sanottu kuin tehty.

Kolmansista loukkaantumisen jälkeisistä treeneistä palasi kotiin masentunut Pikkuveli, joka ensin ilmoitti ettei aio hypätä enää ikinä. Tunnin kuluttua  "ei enää koskaan" oli muuttunut päätökseksi hypätä kesällä muovimäestä, ja kahden tunnin kuluttua kyseltiinkin jo varovasti koska on seuraavat treenit.. 

Koska lajituntemukseni on edelleenkin hyvin minimaalinen, ja myönnän olevani mentaalipuolen valmentajanakin hieman kyseenalainen tapaus "uhkailu-kiristys-lahjonta" - metodeineni, päätin kääntyä Pikkuveljen valmentajan Larryn puoleen. Larrylla on ikää 70 ja risat, elämänkokemusta siis saman verran, ja hän on itse entinen mäkisankari. Kai sellaisella voisi jotain viisasta sanottavaa olla? 

Kyllä vain. En edelleenkään osaa sanoa mitkä ovat Larryn kyvyt hioa hyppääjän asento täydelliseksi tai ajoitus aina nappiin, mutta sellainen vahva kutina tässä on, että meidän suomalaisamerikkalaiselle mäkikotkanalulle on osunut aika helmivalkku <3

Hi Larry,
Elmo was quite upset after today's practice. He is not happy with the fact that he can't jump like he did in December, and the reason (that he now admits to be true) is that every time he jumps, he starts to think "what if I fall again" - which obviously prevents him from doing his best.. so the injury is still in his head even though his ankle is fully recovered. 

Erika, I sure will and I have a very similar personal experience which might give him a little insight and hope! He was having a really rough time today. I just wanted to pick him up and hug him to tell him it's going to be all right,  but I realized that would probably not work with the Finnish persona he inhabits.. So I will just try to encourage him every way I can that might work and not violate the SISU mentality he thinks he needs. He makes things very tough for little Elmo who wants to be Janne Ahonen and Elmo the little boy at the same time!