Pikkuveljellä on tapana tirauttaa sunnuntai-iltaisin pienet itkut ihan sen vuoksi, että on sunnuntai-ilta. Mikä siis tarkoittaa sitä, että aamulla on maanantai. Yritän lohduttaa häntä muistuttamalla, kuinka nopeasti edellinenkin viikko sitten lopulta hurahti viikonloppuun. Ja että kuinka hänellä sitten kuitenkin on koulussa aina ihan kivaa vaikka sinne meneminen tuntuu tyhmältä. Lohduttaminen on helppoa, sillä itselleni maanantait ovat melkein viikon parhaita päiviä. Maanantai on viikon ainoa päivä kun kalenterissani ei ole mitään velvollisuuksia ennen kello viittä illalla (kunnes alkaa lasten treenit)!

Sinänsä nurinkurista, että olen niin liekeissä viikon ainoasta vapaapäivästä. Olenhan aiheuttanut kaiken kiireen ja pää kolmantena jalkana paikasta toiseen syöksähtelyn ihan itse.. enkä silti vaihtaisi sitä miksikään. Ei mulla olisi pakko olla neljää eri työtä - mutta kolmen vuoden pakkoloman jälkeen töiden tekeminen on IHANAA, ja vielä ihanammaksi sen tekee se, että työnkuvat vaihtelevat täydellisesti viikonpäivästä toiseen. Ei mun olisi myöskään pakko kannustaa kaikkia kolmea poikaa harrastamaan joukkuelajeja, joissa harjoitusten skippaaminen on paitsi henkilökohtainen, myös joukkueen tappio. Mutta poikien pelejen seuraaminen on niin mahtavaa, ja miten monta hyvää ystävää sieltä katsomosta onkaan löytynyt! Autolla ajamisestakin tykkään: milloin muulloin muka voisin vain istua aloillani ja katsoa ulos ikkunasta, ja silti tuntea tekeväni jotain hyödyllistä? Vielä vähemmän olisi pakko sotkeutua poikien harrastustoimintaan korviaan myöten itse. Mutta kuka muu osasi järjestää seuran asiat yhtä hyvin kuin mä? ;) Eikä mun olisi myöskään pakko itse urheilla joka päivä. Mutta toisaalta on pakko, koska pää ei pysyisi kasassa muuten, eikä pidemmän päälle kroppakaan.

Tässä siis istun nauttimassa maanantaista. Olen jo käynyt hiihtämässä ja koti on taas aika siisti. Maanantai on nimittäin se päivä, jolloin siivotaan edellisen viikon sotkut ja tehdään tilaa tulevan viikon sotkulle. Ehdin pestä pyykkiä monta kertaa viikossa, mutta kaappeihin asti puhdas pyykki ei sitten löydäkään tietään ennen kuin seuraavan viikon maanantaina. Ehdin käydä kaupassa monta kertaa viikossa, mutta en välttämättä tyhjentää ruokakasseja.. sama kai se on, ottaako makaroonia kaapista vai lattialta? Ehdin häärätä monta kertaa päivässä keittiössä, mutta en siivota kokkailun ja syömisen jälkiä (syytän siitä erityisesti kaasuhellaa: miten loistava keksintö kiireiselle kokkaajalle joka haluaa saada veden kiehuvaksi minuutissa, mutta vihonviimeinen kapistus siisteyttä arvostavalle! Järjetöntä, että pari roisketta tai ruuanmurusta pyyhkiäkseen pitää irrottaa kolme painavaa rautaritilää, eikä niitä edes voi irrottaa heti ruuanlaiton jälkeen koska ne ovat tulikuumia..). Ehdimme myöskin neljään pekkaan mennä ovesta ulos ja sisään arviolta 170 kertaa viikon aikana, ja jokaisen ovenavauksen johdosta kengistä lattialle tippunut hiekka ja kura jää niille sijoilleen - kunnes on maanantai. TGIM.