Vaihtamalla paranee!

Lake Placidin kylän sydämessä on pieni järvi nimeltään... ei Lake Placid, vaan Mirror Lake (joka kyllä on yhteydessä huomattavasti suurempaan Lake Placid -järveen). Mirror Laken ympärysmitta on reilu 4 kilometriä - juuri sopiva matka rauhalliselle iltakävelylle tai nopean juoksulenkin rykäisylle kesken arjen kiireiden. Järven kiertämiseen houkuttelee sopivan matkan lisäksi se, että nähtävää on paljon. Puolet reitistä muodostaa kylän pääkatu kymmenine somine näyteikkunoineen, toisen puolikkaan taas toinen toistaan komeammat talot ja huolella hoidetut pihat rantakadun varrella.

Kävelyretkillä on ollut kiva haaveilla ja jutella siitä, miltä tuntuisi asua jossakin noista taloista. Mutta ehdottomasti vain haaveilla: pari kertaa oli vuokravälitysfirmojen sivuilta tullut todettua, että rantatalojen viikkovuokrat pyörivät yhden keskituloisen henkilön (brutto)kuukausipalkan tietämillä. Niinpä rantataloihin päin ei katseltukaan siinä vaiheessa, kun alkoi vaikuttaa siltä, ettei Parkside Driven tunnelmallinen, satavuotias talovanhus ollut pölisevine purueristeineen ja jatkuvine vesivahinkoineen paras mahdollinen koti allergisille.

Suhteista on kuitenkin joskus arvaamatonta hyötyä. Eräänä päivänä perhe löysi itsensä erään aiemmin kaukaa ihastelemansa rantatalon sisältä tutkiskelemasta, olisivatko 80-luvun kokolattiamatot revittävissä helposti pois. Ja kannattiko järjettömän upeasta sijainnista ja valtavien ikkunoiden antamista maisemista maksaa se hinta, minkä samaisten ikkunoiden aiheuttama lämmönhukka tekisi talvisin öljylaskun loppusummaksi? Vuokra itsessään mahtui nimittäin yllättäen budjettiin - kiitos lasten lukuisissa harrastuksissa löytyneiden uusien tuttavuuksien...

Matot olivat kuin olivatkin suurilta osin poisnosteltavissa, ja öljylaskulle päätettiin koittaa tehdä se mikä tehtävissä oli: hankkia sähköllä toimivia ylimääräisiä lämpösäteilijöitä (sähkö kun on käsittämättömän halpaa) ja käyttää takkaa mahdollisimman paljon (vaikkei se avotakka-mallisena juuri lämpöä varaakaan). Perheen pää sai siis pitkästä aikaa päästää valloilleen sisällään asuvan remonttireiskan, ja Äiti pääsi taas tilailemaan kaikkea kivaa Walmartista ja Amazonista. Mikä lopulta oli aika vähän: talon lomavuokrauskäytön takia melkein kaikki löytyi valmiina. Fiilis vaan toi mieleen erehdyttävästi kalseahkon hotellin, ja ihmekös tuo: talo on muinoin ollut toimistokäytössä, ja sen omistaa sama taho kuin kaupungin suurimman hotellin. Sinne on siis ollut ilmeisen kätevää dumpata kaikki hotellin ylijäämäkalustus... Siksi oli mukava hommata edes jotain kotoisaa ja ihan oman maun mukaista

Toukokuun puolivälissä Parkside Drivelle vilkutettiin goodbye, ja Cedars Wayn Greymound House sai uudet, käsittämättömästä tuuristaan huippuonnelliset asukkaat.

Kokolattiamattopalat irti, seuraavaksi on irti remonttireiska!