Mitäh, taas meni Vuoden äiti -palkinto sivu suun?? Tasavallan presidentin kunnianosoitukset jaettiin 10. toukokuuta mm. leskiäidille, suurperheen äidille, omaishoitajaäidille, sijoituslasten äidille, 63 lasta hoitaneelle perhepäivähoitajalle sekä kriisiperheen äidille. Onnea heille!

Mutta jokohan olisi mun vuoro ensi vuonna? Ehkä sitä varten pitäisi muuttaa Suomeen, mutta yritinpä ainakin vankistaa tänään asemiani hankkimalla seitsemän uutta lasta kerralla. Jos mukaan lasketaan Pikkuveli, Keskiveli ja Isoveli sekä holhoukseni alla oleva lapsenlapseni Cocoa K, johan tässä on suurperhe kasassa. Seitsemän uutta pienokaistani ovat tosin meillä vain käymässä, joten heidät voidaan lukea sijoituslapsiksi. Tavallaan voisin kyllä kilpailla kriisiperhesarjassakin. Sijoituslapseni muuttivat meille, koska osaa heistä saattaa odottaa karmea kohtalo jonkun lautasella, eikä vielä voida tietää kenelle tuomion kellot soivat. Selkeä kriisin paikka.

Palleroiden tulevaisuus riippuu siitä, tuleeko kukko vai kana. Se selviää noin kuukauden kuluttua, ja siihen asti olen luvannut olla sijaisäitinä. Ensimmäistä kertaa elämässäni toivon ihan tosissani ja hampaat irvessä lapsestani tyttöä. Mahdollisimman paljon tyttöjä. Joilla on pitkä, ihana elämä ja monta munaa munittavana.