Neljäs kerta, kun tulemme raikkaasta Suomen kesästä elokuiseen, kuumankosteaan Lake Placidiin. Neljäs kerta, kun siellä vastassa on uusi koti. Neljäs kerta, kun uuden kodin ja aikaeron aiheuttaman kaaoksen keskellä yritän saada tolkkua siitä, mitä koulutarvikkeita millekin luokka-asteelle tällä kertaa vaaditaan ostettavaksi. Neljäs kerta, kun pitäisi taas jotenkin koittaa päästä eroon neljästä kesän aikana lanteille linnoittautuneesta saunaolut-, irtokarkki- ja kabanossikilosta. Ihan kuin olisin ollut täällä ennenkin. 

Uusin kotimme on kyllä ylivoimaisesti kivoin kaikista koetuista. Olen aina ollut huono kotikissa; joka päivä pitää päästä jonnekin ja mielellään monta kertaa. Nyt kuitenkin huomaan, että haluaisin vain katsella ympärilleni ja hekumoida sillä ajatuksella, että tämä ihana, avara talo on oikeasti meidän perheen koti. Toivottavasti voimme tällä kertaa asua täällä niin kauan, että seuraava uusi koti on jossain muualla kuin Lake Placidissa.

Ps. Ai että ei näytä kaaokselta? Voin paljastaa, että kuvien otossa lumikola oli suureksi avuksi. Epämääräistä, lajittelematonta rojua lainehtivat lattiat oli helppo toimittaa selän taakse kuvan ottamisen ajaksi.