Tänään on tullut kuluneeksi kuukausi siitä, kun lopetin yksityisautoilun. Tarkoittaen siis sitä, että kun liikun paikasta A paikkaan B yksin, en liiku autolla. Kunto kasvaa, ja bensalasku sekä hiilijalanjälki pienenevät. Tarvitseeko muita syitä ollakaan?

Ostin tätä elämänmuutosta varten nopean kaksipyöräisen, sekä siihen tarkoitetun markkinoiden suurimman pyörälaukun. Asennoiduin kuitenkin siihen, että kauppareissuja on tehtävä vähän useammin saadakseni kuljetettua kotiin viiden hengen sapuskat. Pyörälaukkuni on kuitenkin ylittänyt kaikki odotukseni. Tyypilliseltä ostosreissulta tulee kotiin 4-8 litraa maitoa, monenlaisia vihanneksia ja hedelmiä, lihaa ja kanaa, pakasteita, mehuja, jauhoja.. Toki niiden pakkaaminen pyörän kyytiin kaupan pihassa vaatii vähän säätämistä, mutta minähän tykkään pelata tetristä :)

Joskus hyvää tarkoittavista ideologioista tulee kuitenkin kiihkouskontoja. Äidinmaito on oikein näppärä keksintö vauvan ravitsemiseksi, mutta lehmänmaitokaan ei ole tappavaa kuten pahimpien imetyshörhöjen messuamisesta voisi luulla. Valkoinen jauho ja sokeri eivät ole kenellekään varsinaisesti hyväksi, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikenlaiset hiilihydraatit kannattaa ilman muuta jättää pois ruokavaliosta. Allah saattaa olla ihan hyvä jätkä esikuvaksi, mutta kuka tollo vieritti hänen syykseen käskyn silpoa tyttölapsia tai tuhota maailmasta kaikki ne, joilla on kotialttarillaan jonkun muun ihan yhtä hyvän jätkän kuva?

Eilen oli ihanan kuuma päivä, enkä malttanut märehtiä sisätiloissa ollenkaan. Juoksin kolmisen kilometriä kun saatoin lapsia kouluun (he puolestaan ovat lopettaneet julkisen liikenteen eli koulubussien käytön :)), rullaluistelin pari tuntia ja erinäisiä asioita hoitaessa tuli päivän aikana pyöräiltyä vähän toistakymmentä kilometriä. Iltapäivällä olin juuri asettunut ihanasti aurinkotuoliin, kun joku pojista viattomasti mainitsi, etten ollut muistanut ostaa maitoa ja sitä tekisi mieli ihan juuri nyt. Sain täysin varoittamatta hirvittävät sävärit. "Mä oon painellut pitkin raitteja hiki valuen koko päivän! Oletteko te sohvaperunat ollenkaan huomanneet, miten rankkaa tuolla helteessä on liikkua? Ettekö te tajua että mä en just nyt jaksaisi enää pyöräillä minnekään! Ja huomio, minä EN autoile! En ainakaan jonkun maidon takia!!!! Kuulitteko, minä PYÖRÄILEN!!! Ja just nyt mä en halua pyöräillä!!!!!!!! Mä haluan istua, ymmärrättekö??!!!!????"

Kolme laajennutta silmäparia tuijotti minua kolmen ympyränmallisen suun yläpuolella. "Okei, äiti. Me juodaan vettä." Lapset katosivat omille teilleen, kuka trampoliinille, kuka palloa potkimaan. Minä jäin tuijottamaan tyhjää sohvaa ja tajusin, että tähän on tultu. Olen pyöräilyuskonnon uhri.

Uskonto ei kuitenkaan tästäkään oivalluksesta hellittänyt otettaan. Kuten alussa sanoin, olen lopettanut vain yksityisautoilun, eikä lasten kuljettamista siis lasketa. Hakeuduin vaivihkaa Pikkuveljen kuuloetäisyyden päähän, ja aloin muina naisina mietiskellä ääneen, miltäköhän uimarannalla näyttää näin upeana kevätpäivänä? Olisikohan siellä jo pikkukaloja? Hiekkalinnoja nyt ainakin voi tehdä, ja ehkä rantavedessäkin jo kestäisi kahlailla. Jos olisi tosi rohkea, uskaltaisi ehkä hypätä laiturilta siihen ihan matalaan. Rannan leikkipuistossakaan ei olla käyty sitten viime kesän. "Äiti, mä haluan mennä rannalle!" Bingo. Ja maitoahan saa kätevästi siitä rannan viereiseltä huoltoasemalta.