Kesä maaliskuussa se vaan jatkuu. Huomiselle on luvassa jo +26C! Maisema on silti vielä kovin keväinen: varjopaikoissa näkyy lumisia läiskiä ja puut ovat lehdettömiä. Hullunkurista kontrastia helteeseen luo sekin, että Mirror Lake on edelleen sinnikkäästi jäässä. 

Pilkille vai biitsille?

Vuodenaikojen vaihtuminen tuo lähemmäksi senkin tosiasian, että viimeinen vauvani astuu jo kuuden kuukauden kuluttua koulutielle eli menee Kindergarteniin kuten kaikki muutkin 5-vuotiaat (käännöksien kannalta ihan epäloogista, että preschool on käytännössä päiväkerho, ja Kindergarten taas on vastine suomalaiselle esikoululle!). Täällä eskari ei ole mitään lasten leikkiä tai pehmeää laskua koulumaailmaan: päivät ovat 7-tuntiset ja välitunteja on vain yksi kuten muillakin koululaisilla high schoolia myöten.

Kovaa touhua, mutta eiköhän äidin reipas pikkuinen tule pärjäämään ihan hyvin... Mikäli vaan luokkakoot onnistutaan pitämään järkevinä. Kenelläkään ei nimittäin tässä vaiheessa vuotta ole tietoa, montako uutta lasta kouluun on syksyllä tulossa. Keskiveli toi koulusta mukanaan lapun, johon pyydettiin merkitsemään kaikki tässä taloudessa asuvat, tänä vuonna 5 vuotta täyttävät tai tätä nuoremmat lapset. Sen lisäksi samaan lappuun sai halutessaan myös merkitä kaikki muut tietämänsä alle kouluikäiset lapsukaiset, jotka eivät edes ole omia mutta joiden luulee jossain vaiheessa aloittavan koulun. Amerikkalaisten oikeinkirjoitustaidot tuntien on helppo kuvitella, että jokunen lapsi ilmoitetaan kouluun useammasta eri taloudesta..  ja toisaalta näin "pätevän" sihdin rei'istä valunee läpi yksi jos toinenkin 5-vuotias. KELA- yhteiskunnan täsmällisyyteen ja pilkunviilaamiseen (sekä hienoon neuvolajärjestelmään!) tottuneena on jopa hieman pelottava ajatus, että väestötietoja koordinoidaan muun muassa sujauttamalla alakouluikäisten reppuihin kaiken maailman lippuja ja lappuja. Täällähän voi pesiä vaikka kuinka paljon vaikka minkämaalaisia hulluja