Ja taas olen innoissani!
Rakkaani tuli viime yönä kotiin Saksan maailmancupista (tosin tuntikausia myöhässä; Toronton lentokenttä tuntuu pitävän meidän perheestä kiinni magneetin tavoin) ja toi mukanaan paitsi ihanan itsensä, myös tuliterät perinteisen kisasukset yllärituliaisena minulle! Kyllä nyt kelpaa lähteä Loppetiin lykkimään.
Mukana tuli myös PINKIT siteet. Voiko kukaan kuvitella mitään ihanampaa
Ainoa vaan, että yhdetkään kolmista monoistani eivät satu olemaan sopivia noihin siteisiin ja hiihtotyyliin. Lähdin siis kauppaan. Myönnän, että sopivissa tilanteissa käytän häikäilemättömästi hyväkseni puolisoni asemaa saadakseni itselleni etuja, ja mielessä oli, että suksikaupassa piipahtaminen voisi olla siihen juuri sopiva sauma. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut vetää mitään "eksätiedäkukamäluulenolevani" -settiä. Asetelma oli pikemminkin "kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketään". Kun avasin suuni ensimmäiseen tervehdykseen, myyjä (jota en siis ole koskaan tavannut, ja joka sattui olemaan myös suksikaupan omistaja) jo arvasi minun olevan Suomesta, sen ja sen vaimo ja tiesi myös ilmoittautumisestani Loppetiin 
Tätähän minä olen aksentilleni silmiään pyöritteleville lapsilleni sanonut! En halua kuulostaa amerikkalaiselta: olen ylpeästi ja sinnikkäästi jotain muuta vaikka olisimme täällä maailman tappiin saakka, ja yleensä siitä on pelkkää hyötyä. Etujakin nimittäin tuli ihan kerjäämättä. Minulle olisi välttämättä haluttu myydä 400 taalan kisamonot 170 taalalla, mutta ilmeeni varmasti kertoi että ihan niin pro en kuvitellut olevani. Sain sitten 140 taalan vähän paremmat turistimonot 60 taalalla, diili sekin 
Ja voi jestas miten ihanaa hiihtäminen taas oli tylsän juoksentelun ja kuntopyöräilyn jälkeen. Endorfiini vain kohisi suonissani kiitäessäni halki metsien valkoista baanaa pitkin. Tuli vaan mieleen, että hiihtäjän ammatti ei varmaan olisi yhtä hullumpi. Vähän kuin olisi aikuisviihdenäyttelijä jonka ei tarvitse näytellä. Jatkuvaa kliimaksia, ja jos kestävyyskunto olisi maailmanluokkaa, siitä saisi vielä hyvät rahatkin. Harmi, etten keksinyt tätä vähän nuorempana.
Rakkaani tuli viime yönä kotiin Saksan maailmancupista (tosin tuntikausia myöhässä; Toronton lentokenttä tuntuu pitävän meidän perheestä kiinni magneetin tavoin) ja toi mukanaan paitsi ihanan itsensä, myös tuliterät perinteisen kisasukset yllärituliaisena minulle! Kyllä nyt kelpaa lähteä Loppetiin lykkimään.
Mukana tuli myös PINKIT siteet. Voiko kukaan kuvitella mitään ihanampaa
Ainoa vaan, että yhdetkään kolmista monoistani eivät satu olemaan sopivia noihin siteisiin ja hiihtotyyliin. Lähdin siis kauppaan. Myönnän, että sopivissa tilanteissa käytän häikäilemättömästi hyväkseni puolisoni asemaa saadakseni itselleni etuja, ja mielessä oli, että suksikaupassa piipahtaminen voisi olla siihen juuri sopiva sauma. Nyt ei kuitenkaan tarvinnut vetää mitään "eksätiedäkukamäluulenolevani" -settiä. Asetelma oli pikemminkin "kaikki tuntee apinan, apina ei tunne ketään". Kun avasin suuni ensimmäiseen tervehdykseen, myyjä (jota en siis ole koskaan tavannut, ja joka sattui olemaan myös suksikaupan omistaja) jo arvasi minun olevan Suomesta, sen ja sen vaimo ja tiesi myös ilmoittautumisestani Loppetiin Tätähän minä olen aksentilleni silmiään pyöritteleville lapsilleni sanonut! En halua kuulostaa amerikkalaiselta: olen ylpeästi ja sinnikkäästi jotain muuta vaikka olisimme täällä maailman tappiin saakka, ja yleensä siitä on pelkkää hyötyä. Etujakin nimittäin tuli ihan kerjäämättä. Minulle olisi välttämättä haluttu myydä 400 taalan kisamonot 170 taalalla, mutta ilmeeni varmasti kertoi että ihan niin pro en kuvitellut olevani. Sain sitten 140 taalan vähän paremmat turistimonot 60 taalalla, diili sekin Ja voi jestas miten ihanaa hiihtäminen taas oli tylsän juoksentelun ja kuntopyöräilyn jälkeen. Endorfiini vain kohisi suonissani kiitäessäni halki metsien valkoista baanaa pitkin. Tuli vaan mieleen, että hiihtäjän ammatti ei varmaan olisi yhtä hullumpi. Vähän kuin olisi aikuisviihdenäyttelijä jonka ei tarvitse näytellä. Jatkuvaa kliimaksia, ja jos kestävyyskunto olisi maailmanluokkaa, siitä saisi vielä hyvät rahatkin. Harmi, etten keksinyt tätä vähän nuorempana.
Kommentit