Jos jotain näistä mamuvuosista olen oppinut, niin ainakin vähemmän nirsoksi sisustuksen suhteen. Olemme muuttaneet 2,5 vuoden aikana kolme kertaa valmiiksikalustettuun taloon, ja niillä huonekaluilla, tauluilla, verhoilla ja matoilla on menty mitä taloista on sattunut löytymään. Ikioman sohvan ja yhden sängyn olemme sentään hankkineet, mutta eipä sitten juuri muuta.

Tässä viimeisimmässä talossa  kaikki on ollut muuten ihan ok, mutta ruokapöydän tuolien kanssa olemme hieman joutuneet puremaan hammasta ja pyyhkimään hikeä. Ei siinä vielä mitään, että viidestä tuolista kolme oli keskenään eri näköisiä. Eikä siinäkään vielä mitään, että kahden tuolin rottinkiselkämystä oli paikkailtu tyylikkäästi ja erittäin silmiinpistävästi jeesusteipillä. Mutta siinä oli jo jotain, että Pikkuveli tahtoi aina keikahtaa kumoon syödessään, jos erehtyi valitsemaan jomman kumman niistä kahdesta tuolista joissa jalat taipuivat sisäänpäin. Viimeinen niitti oli, kun itse mätkähdin lattialle kun eräs tuoli allani meni kuuluisan tp:n päreiksi - vaikka liitoskohtiin oli ajettu puuliimaa jo litratolkulla (ja vaikka olen edelleen GFG-dieetillä).

Samana päivänä lähdin sitten teroittamaan perheen luistimia. Lake Placid Hockey Depot sijaitsee kiinalaisen ravintolan yläkerrassa, ja portaita kiivetessäni bongasin ravintolan ulkokuistin nurkkaan hyljättyinä kuusi näin komeaa tuolia:

Sain ostettua ne kiinalaiselta ravintoloitsijalta kahden taalan kappalehintaan. Muutaman vuoden paksuisen kerroksen hapanimeläkastikkeita niistä sai hihoa pois, mutta sitten pintaan saikin levitettyä vuokraisännän jämävarastoista löytynyttä huonekalulakkaa, ja istuinosat kokivat extreme makeoverin kun saksin vuokraemännän vanhan Adirondack-teemaisen suihkuverhon uuteen elämään.

Uusien tuolien hinnaksi tuli siis 12 taalaa (itse tuolit) plus 4 taalaa (15 arkkia hiekkapaperia) plus noin viisi tuntia työtä (joista kahden tuolin työstämiseen kulunut aika menee Isoveljen ja Keskiveljen piikkiin). Ei paha investointi :)