Kiitos vaan kaikille peukuttelijoille: peukkujen voima ylsi tänne saakka ja Isoveli jatkaa potkupalloilua Isojen Poikien joukkueessa loppukaudenkin ajan. Isoveli itse suhtautui uutiseen tyylilleen uskollisesti eli tyynen viileästi, mutta äiti on tietysti niin täpinöissään, että katsoin tämän asian puimisen olevan toisenkin postauksen arvoinen.

Tässä suora lainaus valmentajan tervetuloviestistä:

"I am keeping him in Varsity for the season. His skill, understanding and energy in games at left back will give us what we need. He will learn a lot this year and his teammates know he is worthy of a call up. Here is to a good season of the beautiful game!"

Isoveljen pelipaikka on siis vasemmalla, alimpana puolustajana, ja mietin aiemmin tänään, että mahtaakohan maalitili sieltä käsin aueta vielä tänä vuonna ollenkaan. Mutta ei sitä sitten joutunut montaa tuntia odottelemaan: poika pisti verkon heilumaan jo tämän illan pelissä. Itse en päässyt historiallista hetkeä todistamaan, ja maalistakin sain kuulla muilta, en tunnetusti sanojaan säästelevältä esikoiseltani. Kun yritin päästä selvyyteen tapahtumien tarkemmasta kulusta, ainoa kommentti itse sankarilta oli: "No se (pallo) tuli siihen ja sit potkaisin sen maaliin." Niin just. Se on helppoa kun sen osaa.