On tämä mainio paikka. Pian on täynnä pari vuotta näiden kulmien koluamista, vieläpä suhteellisen aktiivista sellaista, ja aina löytyy uusia paikkoja. Ja paikkojen joukosta helmiä.

Tänään lähdin vaellusreitille, jonka alkupään ohi olen ajanut lukuisia kertoja. Aina vaan on muka ollut niin kiire joko Plattsburghiin tai sieltä pois, ettei ole ehtinyt poikkeamaan, tekemään tarkempaa tuttavuutta paikkaan nimeltä Whiteface Landing. Muistelisin kuitenkin, että aktiivikommentaattorini Varavaari ja Mummi kävivät kyseisen polun tahkoamassa maaliskuussa 2011..? Silloin te tiedättekin, että kyseessä on edestakaisin kuljettuna n. 10 kilometrin mittainen reitti Whiteface-vuoren helmassa. Poikkeuksellisen polusta tekee se, että se on leveä ja tasainen; ei kivinen ja jyrkkäpiirteinen kuten tälle alueelle niin tyypillistä on. Metsän siimeksessä mutkitteleva hiekkapolku suorastaan huusi ottamaan "muutaman" juoksuaskeleenkin, vaikken moista saisi kiukuttelevan kantapääni takia toistaiseksi tehdäkään.

Polku päättyi Lake Placid -järven rantamille paikkaan, joka puolestaan huusi telttaa. Pieni luonnonhiekkaranta, tasainen nurmipläntti sen äärellä, komeat nuotiokivet ja jopa ulkohuussi! Hitsit, uskaltaisikohan sitä? Tulisiko karhu ja veisi makkarat? Olen kyllä varmaan liian optimistinen, kun kuvittelen pesueeni sinne kokonaiseksi vuorokaudeksi laatuaikaa viettämään. Viisi kilometriä vikinää on hyvää alkusoittoa, ja karmean totuuden paljastuminen netin toimimattomuudesta latistaa todennäköisesti loputkin iloisen perheretken tunnelmasta. Mutta siitäkin huolimatta kutittelisi vähän alkaa katsella meille telttaa... jos vaikka löytyisi sellainen Sopu-merkkinen?